Ruokamatkat - Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi

Pannulla paistettu turska

Heidi Kjellman — Tue, 13 Aug 2019 16:30:16 +0000

Tämänkin vuoden kesälomareissu suuntautui taas kerran Norjan rannikoille. Kalaonni oli kohdillaan, ja nostimme Jäämerestä useamman kymmenkilon turskaa ja seitiä. Vastapyydetty ja voissa paistettu kala on todellista herkkua, jota valmistan aina kalastusreissuillamme. Lisäkkeeksi riittää uudet perunat ja simppeli kastike.

Pannulla paistettu turska (4:lle)

Tarvitset:
1 suuri turska (kokonaispaino n. 2,5-3 kg) fileerattuna
voita
sormisuolaa
sitruuna

Lisukkeeksi:
keitettyjä perunoita
haluamasi kastike

Valmistusohje:
Perkaa, huuhtele ja kuivaa turska huolellisesti ja fileeraa se ruodottomaksi. Anna paistinpannun kuumentua kunnolla. Lisää lapsen nyrkin kokoinen pala voita pannulle ja anna sen sulaa. Asettele turskapalat pannulle nahkapuoli alaspäin. Anna turskan kypsyä pannulla kunnes näet lihan selkeästi kypsyvän ja muuttuvan reunoilta valkoisemmaksi ja nahan ruskistuvan. Mausta turska sormisuolalla ja käännä paiston loppupuolella kala fileepuoli alaspäin pannulle hetkeksi. Hyvä nyrkkisääntö on kypsentää kala 2/3 osaa ajasta nahkapuoli alaspäin sekä 1/3 osa fileepuoli alaspäin. Viimeistele kala tuoreella sitruunamehulla, ja tarjoile fileet uusien perunoiden ja haluamasi kastikkeen kera.

Selaa lisää kalareseptejä täältä.
Ota Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi seurantaan myös Instagramin puolella.

The post Pannulla paistettu turska appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Gordon Ramsay Burger, Las Vegas

Heidi Kjellman — Mon, 13 Nov 2017 20:04:29 +0000

Huh, vihdoinkin järkyttävä jetlag on selätetty! Reissasimme syyslomaviikon aikana muun muassa Los Angelesissa, San Franciscossa, San Diegossa sekä Las Vegasissa. Lentomailien lisäksi auton mittariin taisi kertyä kilometrejä reilusti toista tuhatta. Olimme reissussa yhdeksän hengen köörillä. Suhteellisen tiukan aikataulun sekä suuren matkaseurueen vuoksi emme varanneet matkan ravintoloita etukäteen, vaan söimme rennosti milloin missäkin.

Las Vegasissa kävimme kuitenkin testaamassa Gordon Ramsayn burgerit herran nimikkoravintolassa Planet Hollywood -hotellissa.
200-paikkainen ravintola sijaitsee keskustan sykkeessä Stripin varrella.

Saavuimme paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan eli kahdeksan maissa illalla – ja ravintolaan oli reilusti yli kymmenen metrin jono. Jono näytti kuitenkin liikuvan rivakasti, joten asetuimme mukisematta sen jatkoksi. Ystävällinen henkilökunta sai fiksattua suurelle seurueellemme pöydän reilussa vartissa.

Tarjoilijamme oli amerikkalaiseen tyyliin super ystävällinen ja kärsivällinen. Kärsivällisyys tuli kyseeseen siinä kohtaa kun seurueen neljä lasta tilasivat klassiset Backyard Burgerit, joka pitivät sisällään juustoa, lehtisalaattia, tomaattia, suolakurkkua sekä sipulia. Tai siis olisi pitänyt sisällään, ellei kukin lapsista olisi halunnut tilauksensa ilman sitä ja tätä ja tota… ”Suolakurkkua mä en ainakaan syö!” ”Joo, täti, tilaa mulle sit ilman sipulia…!” ”Eiku mä voin sit syödä sun tomaatit!” ”Mä haluun kyl pihvin sit ihan kypsänä!”

Tilausrumban jälkeen odottelimme burgereita ja ranskiksia noin puolisen tuntia. Annokset tulivat pöytään mukavasti yhtä aikaa, ja ilokseni voin todeta, että jokaisen hampurilaisen kypsyys oli tarkalleen sitä mitä tilatessa oltiin toivottu. Kaikkea medium miinuksesta täysin kypsään versioon. Hamppaiden sämpylät olivat herkullisen pehmeitä ja sopivan ”höttöisiä”.

Ranskalaiset olivat aivan hillittömän kokoiset – yhdestä törpöstä söi helposti kaksi henkeä. Tavallisten ranujen lisäksi listalta löytyi bataattiranskikset sekä tryffelillä ja parmesaanilla maustetut potut. Ranskikset olivat mehukkaita ja perunaviipaleet suuria, mutta minun makuuni asteen liian lötköjä. Törpön kyljessä tarjottiin kahta erilaista soossia, jotka toimivat oikein mukavasti.

Tilasin itselleni Hells’ Kitchen Burgerin, jotka kätki sisuksiinsa muun muassa asadero-juustoa, paahdettua jalopenoa, avokadoa, paahdettua tomaattia sekä jalopeno-aiolia. Erittäin hyvä valinta pienen tulisen poltteen ystävälle. Korkealaatuiset pihvit paistetaan tietenkin avotulella. Kokonaisuudessaan menun hampparivalikoima on varsin kattava. Sieltä löytyy niin kanaburgeria kuin vegaanistakin portobello-hampparia. Jälkkärilistalta löytyy amerikkalaisen teeman mukaisesti erilaisia pirtelöitä.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä, ja hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Keskimäärin hampparit, ranskikset ja limppari/olut kustansi henkeä kohden suunnilleen 45 dollaria tipin kera. Miinusta ravintola saa hälyisestä ilmapiiristä. Tarjoilijat keräsivät lautaset hieman turhan rivakasti pois alta syötyämme. Toisaalta ymmärtäähän sen, sikäli kun ravintolan ulkopuolella on jatkuvasti yli kymmenen metrin jono. Kaiken kaikkiaan hyvät hampurilaiset. Plussaa rennosta ja mutkattomasta konseptista, joka on myös erittäin lapsiystävällinen. Niin, ja skidit antoivat hamppareille yksimielisesti arvosanan 5/5 – vaikka tavallinen ketsuppi puuttuikin pöydästä.

Gordon Ramsay Burger
3667 S Las Vegas Blvd
Las Vegas, NV 89109
USA

The post Gordon Ramsay Burger, Las Vegas appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Lounaalla Långvikissa

Heidi Kjellman — Mon, 11 Sep 2017 20:27:43 +0000

Kehuin tovi sitten julkaistussa postauksessa Kirkkonummella sijaitsevan Långvik Bistron erinomaista illallista, mutta nyt on aika tarkastella kylpylähotellin lounastarjontaa sekä aamiaista. Saavuimme Långvik Congress Wellness Hotelliin hyvissä ajoin viettämään rentouttavaa minilomaa. Heitimme tavarat hotellihuoneeseen ja suuntasimme välittömästi kohti auringossa kylpevää terassia. Elokuisena torstaina ravintolassa oli mukavan rauhallista, ja saimme valita terassin parhaat istumapaikat.

All Day -lounasmenua tarjoillaan maanantaista lauantaihin kello 11-17. Lounaalla on tarjolla viikottain vaihtuva päivän menu, erilaisia herkullisia sandwicheja, snackeja, pääruokia ja jälkkäreitä. Päädyin valitsemaan menulta päivän lounaan, joka koostui ihanista kesän kasviksista, nieriästä sekä valkoviinivaahdosta. Kasvikset olivat paahdettu herkullisiksi ja kalan nahka oli upean rapea. Ihanan yksinkertainen ja raaka-aineita parhaalla tavalla kunnioittava annos.

Nieriää ja kesän kasviksia.

Mieheni ei empinyt hetkeäkään valintansa äärellä – ravintolan BBQ-hampurilainen oli niittänyt mainetta Helsinkiin saakka, eikä suotta. Burgerin parasta antia oli pihvi, joka oli koostumukseltaan sekä kypsyydeltään napakymppi. Maukasta hampparia täydensi sopivan suolaiset ja rapsakat maalaisranskalaiset.

Burgerin kyytipojaksi valikoitui BrewDogin raikas ja voimakkaasti humaloitu Punk IPA. Minä nappasin puolestani lounasjuomaksi lasillisen pirskahtelevaa cavaa.

Lomalla parasta ovat pitkäksi venähtäneet lounaat ja kiireettömyyden tuntu. Näissä maisemissa kelpasi nautiskella mereltä puhaltavasta tuulesta sekä kirkkaana loistavista auringon säteistä. Jälkkäritarjoilu houkutteli kovasti, mutta päätimme säästää vatsaa illan maistelumenulle. Kokonaisuudessaan lounaskokemus oli erittäin onnistunut. Keittiön rakkaus raaka-aineita kohtaan välittyi asiakkaan lautaselle asti. Ja mielestäni on erityisen ihanaa, että lounasta tarjotaan poikkeuksellisesti myöhään iltapäivälle saakka!

Minun on pakko myös hehkuttaa postauksessa muutamalla sanalla hotellihuonettamme, joka oli saunallinen sviitti. En muista koska olisin yöpynyt näin ylellisessä hotellihuoneessa! Huoneemme oli valtava, ja ikkunastamme avautui kaunis näköala suoraan merelle.

Merinäköalan lisäksi hotellihuoneessa ilahdutti jättimäinen sauna.
Oikeastaan kylppäri tuplasuihkuineen ja porealtaineen oli kuin ikioma kylpylä minikoossa!

Ennen illallista lilluimme myös varsinaisen kylpylän puolella erilaisissa porealtaissa ja ihoa hellivissä hoidoissa.
Tuo spa-alue on rauhallinen, ylellinen ja arkkitehtuuriltaan superkaunis!

Illallisen jälkeen hipsimme rakennuksen toiseen siipeen pehmoisten lakanoiden väliin yöunille – ja heti aamusta pääsimme testaamaan kylpylähotellin kehuttua aamiaista. Se oli kokonaisuudessan sopivan monipuolinen ja piti sisällään klassikoiden lisäksi erilaisia terveellisiä wellness-tuotteita. Aamupala jatkoi Långvikille tuttua linjaa – puhtaita ja simppeleitä makuelämyksiä lähellä tuotetuista raaka-aineista ilman turhaa kikkailua. Aamiaiselle voi mennä ravintolaan myös ilman hotellivarausta, jolloin se kustantaa 18 €.

Vinkkaan tässä samassa, että Långvik tarjoilee 17.9. lähtien nyt myös sunnuntaibrunssia, joka olisi varmasti kokeilemisen arvoinen setti.

Långvik Congress Wellness Hotel
Tanskarlantie 9
02420 Kirkkonummi

Kaupallinen yhteistyö: Långvik Congress Wellness Hotel

The post Lounaalla Långvikissa appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Pimientos de Padrón

Heidi Kjellman — Sun, 22 Jan 2017 17:19:09 +0000

Loma Espanjan auringossa on ohi, ja on aika palata arkeen. Viimeisenä reseptinä reissusta tarjoilen teille oliiviöljyssä kypsennetyt Padrón-paprikat. Perinteinen annos pikkusuolaisia, joita löytää useimmista tapas-ravintoloista. Täydellinen annos kylmän oluen kaveriksi tai ruokahalun herättäjäksi!

Pimientos de Padrón (2:lle)

Tarvitset:
250g Padrón-paprikoita
4 rkl hyvälaatuista oliiviöljyä
sormisuolaa

Valmistusohje:
Huuhtele paprikat ja kuivaa ne huolellisesti talouspaperilla. Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla, ja lisää joukkoon paprikat. Anna paprikoiden kypsyä kuumassa öljyssä niin kauan, kunnes ne muuttuvat osittain jopa mustuneiksi ja pehmenneiksi. Kääntele paprikoita muutaman kerran kypsennyksen aikana. Nosta paprikat talouspaperin päälle toviksi, jotta ylimääräinen öljy imeytyy pois. Aseta paprikat tarjoiluvadille ja ripsi pinnalle reiluhkosti sormisulaa.

Padrón-paprikoiden syönnillä on myös oma lempinimensä ”Espanjalainen ruletti”- varo vain, sillä joka kymmenes paprika on tulinen! Knoppitietona vielä mainittakoon, että Padrón-paprikoilla on Espanjassa omat festivaalinsa vihkiytyneimmille Padrón-faneille. Mikäli Espanjan reissu tuntuu liian kaukaiselta, suosittelen nauttimaan herkullisen Pimienton de Padrón -annoksen esimerkiksi Fredalla sijaitsevassa Soil Wine Room -ravintolassa.

The post Pimientos de Padrón appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Bouillabaisse

Heidi Kjellman — Wed, 18 Jan 2017 16:17:22 +0000

Tiskivuoren Emäntä Epsanjassa -ruokasarja jatkuu. Eilen operoin taas lähikaupan kalatiskillä vähemmän täydellisellä espanjallani. Loppu hyvin, kaikki hyvin – sain bouillabaissen, eli ranskalaisen äyriäis-kalakeiton ainekset kasaan. Ja kalatiskin täti jopa perkasi ja fileerasi kalat minulle valmiiksi.

Käytin keitossa lubina-, dorada- ja trucha-kaloja sekä chirlas- ja sinisimpukoita. Reseptistä löytyy tutut suomalaiset vaihtoehdot näille eksoottisemmille kala -ja äyriäislajeille. Voit hyvin käyttää reseptissä vain yhtä simpukkalajia ja kalamarirenkaat voi jättää pois, mikäli näitä on huonosti saatavilla.

Bouillabaisse (8:lle)

Tarvitset:
2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
puolikas purjosipuli
3 porkkanaa
2 varsisellerin vartta
iso loraus oliiviöljyä
2 rkl voita
4-5 dl kuivaa valkoviiniä
2l valmista kalalientä
3 isohkoa perunaa
1 rkl tomaattipyreetä
sormisuolaa
10-15 kokonaista mustapippuria
500g erilaisia simpukoita (esim. sini – ja sydänsimpukoita)
1 kg eri kalalajeja fileoituna (esim. lohta, kuhaa, siikaa)
150g kalamarirenkaita
150g katkarapuja kuorittuna
kourallinen tuoretta lehtipersiljaa

Koristeeksi:
tuoretta lehtipersiljaa

Lisäkkeeksi:
rapeakuorista leipää

Valmistusohje:
Aloita bouillabaissen teko puhdistamalla ja huuhtelemalla simpukat huolellisesti. Fileeraa ja pilko kalat reilun kokoisiksi suupaloiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Lisää ne suureen kannelliseen kasariin oliiviöljyn ja voin kera. Kuullota sipuleita tovi ja lisää joukkoon pilkottu purjosipuli, varsisellerit sekä porkkanat. Jatka kuullottamista vielä tovi. Lorauta joukkoon valkoviini ja anna kiehua hetken. Lisää joukkoon kalaliemi ja kuoritut lohkotut perunat sekä tomaattipyree. Anna keittopohjan kiehua kunnes perunat ja porkkanat ovat lähes kypsiä. Mausta keitto sormisuolalla sekä mustapippureilla. Lisää joukkoon simpukat ja anna niiden kiehua pari minuuttia. Lisää viimeiseksi keittoon kalamarirenkaat, kuoritut karkaravut sekä kalapalat. Anna keiton kiehua hiljalleen vielä muutaman minuutin. Viimeistele bouillabaisse tuoreella lehtipersiljalla ja tarjoile se rapeakuorisen leivän kera.

Kalakeiton liemi dipataan rapeakuoriseen leipään. Keiton kaveriksi sopii lasillinen raikasta ja kuivaa valkoviiniä.

The post Bouillabaisse appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Chirlas al vino – pikkusimpukat valkoviinissä & öljyssä

Heidi Kjellman — Sun, 15 Jan 2017 10:58:01 +0000

Ruokaterveisiä Espanjasta! Ensitöikseni suuntasin lähikaupan kalatiskille, jonka valikoimasta voi kotona vain unelmoida: kymmeniä erilaisia simpukoita, rapuja, kalamareja, kaloja jne. – ja täysin pilkkahinnoilla. Tällä kertaa nappasin mukaani ”chirlas”-simpukoita. En tiedä mitä nämä ovat suomeksi, mutta hieman sydänsimpukoiden oloisia nämä minikaverit ovat.

Pikkusimpukat maistuvat ihanalta oliiviöljyn, valkoviinin, valkosipulin ja persilja kera.
Simpukoiden liemi kaavitaan astian pohjalta rapeakuorisen leivällä.

Chirlas al vino – pikkusimpukat valkoviinissä & öljyssä (4:lle)

Tarvitset:
1 kg chirla-simpukoita (tai esim. sydänsimpukoita)
vettä
2 tl suolaa
0,5 dl hyvälaatuista oliiviöljyä
1 rkl voita
1 iso sipuli
5 valkosipulinkynttä
3,5 dl kuivaa valkoviiniä
kourallinen tuoretta persiljaa
hyppysellinen sormisuolaa

Lisäkkeeksi:
rapeakuorista leipää

Valmistusohje:
Huuhtele pikkusimpukat huolellisesti. Heitä rikkoutuneet pois. Kaada simpukat kulhoon ja lisää joukkoon vettä niin paljon, että simpukat peittyvät. Lisää veteen pari teelusikallista suolaa. Tämä saa aikaan sen, että simpukat alkavat hengittelemään, ja niiden sisällä oleva hiekka tulee pois. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota niitä kasarissa oliiviöljy-voiseoksessa niin kauan kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää joukkoon valkoviini, vedestä valutetut simpukat ja persilja ja suola. Kypsennä simpukoita voimakkaasti kiehuvassa viinissä n. 4-5 minuutin ajan kannen alla. Tarkista maku. Kaada simpukat ja liemi tarjoiluastiaan. Koristele tuoreella persiljalla. Tarjoile rapeakuorisen leivän kera.

The post Chirlas al vino – pikkusimpukat valkoviinissä & öljyssä appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Ruijanpallasta kalastamassa – Lofootit, Norja

Heidi Kjellman — Sat, 13 Aug 2016 21:18:00 +0000

Kesäloma on pian takana, ja äkkiähän tuo viisiviikkoinen hurahti! Tänä vuonna kesäreissuihin kuului viikon visiitti Pohjois-Norjan Lofooteille. Viime kerrasta oli aikaa jo viitisentoista vuotta, joten uusintakierros oli paikallaan. Teimme reissun vanhempieni kanssa autolla, ja matkalla ajokilometrejä kertyi mittariin vaatimattomat 4000! Matkan tarkoitus oli maisemien ihailun ohella narrata kaloja Jäämeren syvyyksistä.

Lofoottien saariryhmä sijaitsee napapiiriltä pohjoiseen. Maisemaa hallitsevat jylhät vuoret sekä kristallinkirkas meri.

Suurin muutos oli tapahtunut tieliikenteen suhteen sikäli, että vuosien takainen tiehanke mahdollistaa nyt pääsyn saariryhmän päähän saakka kiinteällä maantieyhteydellä lossien sijaan. Se säästi myös mukavasti aikaa, vaikka näillä kilometreillä takapuoli puutui enivei!

Mikäli menet Lofooteille, kannattaa ehdottomasti ajaa koko kaunis reitti, joka päättyy Moskenesøyan Å:hon. Maisemat vain paranevat mitä pidemmälle saariryhmä aukenee.

Kalastuksen ollessa yksi saariryhmän tärkeimmistä elinkeinoista, saa kalaa kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa muodoissa. Alla turskaa kuivattuna.

Vai saisiko sittenkin olla kuivattuja turskanpäitä? Voin kertoa, että ”tuoksu” jos mikä oli kohdillaan! *yöks*

Lofooteilla kalastus on todellinen elämys. Pilkkiä veteen ja johan alkaa eksoottista kalaa nousta. Mureenoita, simppuja, kissakaloja, seitiä, turskia…

Tavoitteenamme oli nostaa ruijanpallas. Lähdimme itseluottamusta puhkuen merelle millin siimojen sekä puolen kilon uistimien kera.

Nooh… jouduimme kuitenkin tyytymään ”hieman” pienempiin seiteihin ja turskiin.

Tuoreet seitifileet päätyivät välittömästi grilliin sitruunan, suolan ja mustapippurirouheen kera. Niin yksinkertaista, ja niin täydellistä.

Olin viidessätoista vuodessa täysin unohtanut Lofoottien kauniit ja pitkät rannat. Kuva voisi olla vaikkapa välimereltä, (sikäli kun tuulta ja viimaa ei kuvasta välity).

Aloimme myös välittömästi suunnitella jättimäisten kuningasrapujen pyydystämisreissua syksylle Norjan Pykeijaan.

Mitenkäs teidän kesälomareissut sujuivat, ja tuliko kalaa?

The post Ruijanpallasta kalastamassa – Lofootit, Norja appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Ribe-ravintola Tallinnassa ihastuttaa

Heidi Kjellman — Wed, 03 Feb 2016 18:41:00 +0000

Edellisessä Tallinna-postauksessa fiilisteltiin rentoa ja tuhtia pubiruokaa. Tässä kurkistetaan vanhan kaupungin eleganttiin ja hinostuneeseen Ribe-ravintolaan, joka on perustettu vuonna 2007. Ribe on valittu jo peräti kolme kertaa Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon. Ravintolan keittiöpäällikkönä on toiminut vuodesta 2014 alkaen slovakialainen Radoslav Mitro, jonka kanssa sain kunnian vaihtaa muutaman sanan lounaamme lomassa.

Ruokafilosofian osalta Ribe luottaa yksinkertaisiin ja puhtaisiin kauden raaka-aineisiin.

Lounasaikaan ravintolassa on tarjolla a la carte- listan lisäksi erilaisia menukokonaisuuksia.

Päädyimme nauttimaan seitsemän annoksen eheän kokonaisuuden.

Keittiön tervehdys tarjoiltiin kauniin esillepanon kera.

Ensimmäisenä ruokalajina nautimme maukkaan nauta-sieniliemen suolatulla naudankyljellä ja tryffelikreemillä.

Riben naudanlihatartar sinapinsiemenillä, marinoiduilla sienillä ja kuivatulla kananmunalla toimi täydellisesti. Uskomattoman hyvää ensiluokkaista lihaa, nam!

Saarenmaan hirveä, fasaani- ankanmaksaterriiniä kapris-rusinapyreellä.

Ja kuten jo tässä vaiheessa menua huomaatte, annokset ovat mukavan reilun kokoisia.

Pääruoka oli kokonaisuuden kruunu – ja valtavan kokoinen!

Isäni, raavas mieskään ei ollut jaksaa syödä menua loppuun – hän, joka yleensä aina kritisoi gourmee-ravintoloiden liian pikkuruisia annoksia. Ribessä saa todellista vastinetta rahoille niin määrän kuin laadunkin suhteen.

Vaan onneksi jäkkäreille on oma vatsansa – jaoimme kolmistaan vielä pari makeaa annosta, jotka olivat yllättäviä ja kekseliäitä. Alla vaniljakakkua, kvitteni sorbettia ja pähkinäkreemiä.

Jälkiruoat olivat enemmänkin palettia raikastavia kuin perinteisen makeita kokonaisuuksia.

Lounaan viimeisteli hunajalla ja viidellä yrtillä karamellisoitu päärynä mascarponejäätelön kera.

Kokonaisuutena Ribe oli mainio kokemus, ja suosittelen ravintolaa lämpimästi. Hinta-laatusuhde on kohdillaan, ja annokset ovat reiluja. Haluan myös erikseen kehua Riben palvelua. En muista saaneeni näin hyvää palvelua vuosiin ravintolassa. Pedantti, ystävällinen ja rento-otteinen tarjoilijamme oli aivan ihana persoona, joka todella osasi hommansa.

Lounaan tarjosi Ribe

Vene 7, 10123 Tallinna

The post Ribe-ravintola Tallinnassa ihastuttaa appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Viimsi Spa Ravintola Tallinnassa – Black Rose

Heidi Kjellman — Tue, 19 Jan 2016 20:16:00 +0000

Vietin viime viikonlopun vanhempieni kanssa Tallinnan liepeillä sijaitsevassa kylpylähotelli Viimsi Spassa. Nimensä mukaisesti hotelli koostuu mukavan kokoisesta kylpylä – ja saunaosastokompleksista, suurehkosta kauneushoitolasta, kuntokeskuksesta sekä kolmesta ravintolasta. Hotellin kupeeseen sijoittuu myös elokuvateatteri sekä englantilainen pubi Black Rose.

Ensimmäisenä iltana ruokailimme hotellin nimikkoravintolan buffetissa, joka osoittautui varsinaiseksi katastrofiksi. Buffa kustansi peräti 17,90€ per henkilö, ja se tarjosi salaattipöydän lisäksi kolmen pääruoan valikoiman jälkkäripöydän kera. Buffan varsinaiseksi kompastuskiveksi osoittautui laatu, joka vastasi laitosruokalan tasoa. Makua pääruoissa ei ollut nimeksikään, ja mausteiden käyttö puuttui täysin. Jälkkäri”pöytä” piti sisällään kuivahkoa marjakakkua kermavaahdon kera. Ei näin, etenkään jos kokonaisuus kustantaa lähes parikymppiä.

Seuraavana päivänä uskaltauduimme vielä syömään hotellilla, ja olin sivukorvalla kuullut Black Rose pubin ruoasta kehuja. Edellisen päivän buffakokemukseen vedoten en odottanut tältäkään ravintolalta liikoja, mutta astuin estottomasti peremmälle englantilashenkiseen pubiin.

Alkupalaksi isäni valitsi tartarin, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Tartar oli valmistettu peräti sisäfileestä, ja lisukkeet olivat kohdillaan. Tosin sipulia olisi saanut kuulemma olla runsammin lihaan määrään suhteutettuna. Tämä oli myös eittämättä suurin tartar, mitä olimme koskaan nähnyt.

Minä ja äitini aloitimme illallisen paahdetulla kurpitsakeitolla, joka osoittautui maukkaaksi valinnaksi. Kermassa ei oltu säästelty, keitto oli täyteläistä ja pehmeää.

Pääruoan kohdalla päädyimme kaikki tilaamaan burgerit. En ole varsinainen burgeri-ihminen, mutta tämä hamppari oli hyvä! Laadukas naudanlihapihvi toimi mainiosti, ja sipulihilloke kruunasi kokonaisuuden. Pientä miinusta siitä, että pihvit saapuivat kaikille pöytään täysin kypsinä tilatun mediumin sijaan.

Jälkkärilistalta löytyi tuhti leipävanukas vaniljajätskillä sekä kinuskikastikkeella.

Kinuskikastike oli mukavasti maustettu suolalla.

Viimeistelin dinnerin jätskiannoksella – sekin oli noh, valtava!

Kokonaisuutena Black Rosen ruoat toimivat mukavasti, ja hinta-laatusuhde oli erinomainen. Kolmen ruokalajin (valtavat) annokset kustansivat parikymppiä per nuppi, ja uskoisin ravintolan toimivan mukavasti lapsiperheille, jotka pitävät simppelistä ja konstailemattomasta pubiruoasta. Palvelu oli kaikinpuolin hyvää ja ystävällistä. Black Rosen vastapainoksi kävimme myös nauttimassa seitsemän ruokalajin lounaan Ribessä Tallinnan vanhassa kaupungissa, joten astetta fiinimpää kattausta tulossa blogiin pian!

The post Viimsi Spa Ravintola Tallinnassa – Black Rose appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Ravintola F-Hoone Tallinnassa

Heidi Kjellman — Mon, 23 Feb 2015 20:00:00 +0000

Meillä on isän kanssa tapana käydä Tallinnassa isä-tytär-reissulla epäsäännöllisen säännöllisesti. Ohjelmassa on yleensä (viini)ostoksia sekä hyvin syömistä, kuten tälläkin kertaa. Nyt ruokapaikaksi valikoitui suosittu ja useissa blogeissakin vilahtanut F-hoone.

F-hoone sijaitsee Kalamajan alueella, osoitteessa Telliskivi 60. Ravintola löytyy vanhasta teollisuusrakennuksesta, joka on hieman piilossa kadun puolelta katsoen. Kuten olettaa saattaa, F-hoonen yleisilme on trendikäs ja rento.

Valitettavasti en kerennyt tutkia ruokalistaa kovin tarkasti ennen päätöksentekoa, sillä saapuessamme ravintolaan, oli laivan lähtöön aikaa enää reilu puolitoista tuntia. (Todella) nopealla vilkaisulla menu vaikutti teemaltaan suhteellisen laajalta, ja annoksia löytyi käsintehdyistä dumplingeista salaatteihin ja burgereihin. Menua selatessa en voinut myöskään olla kiinnittämättä huomiota annosten erittäin huokeisiin hintoihin.

Porkkanaa, possua & tryffelikastiketta.

Isä antoi erityiskehuja kastikkeen maukkaudesta, mikä on paljon – isä kun ei turhaan ruokia kehu.

Äyriäispasta oli simppeli ja maukas valinta.

F-hoonesta jäi hyvä fiilis pikavisiitilläkin, ja suuntaisin sinne ehdottomasti uudelleen. Kolme ruokalajia parin oluen ja limun kera kustansi reilut 27€. Ensi kerralla sitten pidemmän kaavan kautta ilman pelkoa siitä, että jäämme laivasta.

Mitkä ovat sinun suosikkiravintoloitasi Tallinnassa?

Ottaisin mieluusti vinkkejä vastaan seuraavan reissun varalle!

The post Ravintola F-Hoone Tallinnassa appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.