Vihdoinkin pääsimme porukalla kurkkaamaan keväällä uudistunutta Treffi Pub & Bistroa. Herttoniemen metroasemaa vastapäätä sijaitseva rakastettu korttelibistro on nyt entistäkin suurempi, sillä tila laajentui reippaasti ravintolan remontin myötä. Laajennuksessa Treffi lohkaisi ison lisätilan ravintolan yhteyteen naapurirakennuksesta, ja nyt sen paikalla komeilee näyttävä ja tyylikäs baaripuoli tanssilattioineen. Ratkaisu vaikutti superonnistuneelta, sillä nyt ravintolan ruokapuoli on väljempi, ja sieltä löytyy enemmän tilaa herkuttelijoille. Niin ikään kompakti baariosio sai lisää tilaa sekä terassia ja muuntui suorastaan yökerhomaiseksi miljööksi, jossa kelpaa nauttia lasin jos toisenkin kuohuvaa vaikkapa työpäivän päätteeksi.

Vierailimme ravintolassa kesäisenä torstaina, ja se oli tupaten täynnä hyväntuulisia ruokailijoita. Päädyimme herkuttelemaan tuttuun tapaan Treffin lankuilla, eli lajitelmalla jaettavia annoksia. Nämä lankut antavat mainion poikkileikkauksen ravintolan annoksista, ja on mukavaa päästä maistelemaan useita makuja yhdellä istumalla.  Pidän muutoinkin Treffin otteesta ruokaan – suurella kunnianhimolla ja pieteetillä tehtyä ruokaa laadukkaista raaka-aineista reiluina annoksina.

Tällä kertaa ruokapuolelta haluan nostaa erityisesti esille tuon upean kappelin lohileivän, jonka aion mennä syömään pian uudelleen. Hiillostettua lohta, uppomunaa, hollandaisekastiketta, rapuja, tilliä, sitruunaa ja piparjuurta spelttileivällä. Ah, mikä täydellinen kombo vaikkapa myöhäiselle viikonloppulounaalle. Samoin suosittelen lämpimästi kokeilemaan Treffin alkoholittomia mocktaileja, jotka ovat superhyviä ja käyvät erinomaisesti myös läpi illallisen nautittavaksi. Suosituksia drinksujen ja ruoan yhdistämiseksi kannattaa kysyä rohkeasti osaavalta henkilökunnalta.

Treffin juustohamppari on aina yhtä toimiva klassikko, mutta nyt testiin pääsi myös heidän vegeburger, joka oli täytetty bbq-maustetulla ”pulled jackfruitilla” eli nyhdetyllä jakkihedelmällä, papaijaslawlla, Andyn chilikastikkeella, punasipulilla, korianterilla, pihvitomaatilla, romaine-salaatilla sekä suolakurkulla. Kokonaisuus oli hirmu hyvä ja seurueemme vannoutunut lihansyöjäkin antoi hampparille täydet pisteet.

Jälkkäreistä mieleen painui makea ”Suklaapusu”, joka kannattaa kokea – lupaan että tykkäät varmasti

Skoolasimme illan alkaneeksi raikkailla ja virkistävillä mocktaileilla, jotka toimivat kuumana kesäpäivänä ihanasti.

Alkupalalankultamme löytyi mm. rapeaksi paistettua kreikkalaista juustoa lisukkeineen. Oma suosikkini oli ehdottomasti annos joka piti sisällään fritattua mustekalaa, tiikeriraputempuraa, aiolia sekä hot & sour -kastiketta. Niin ikään kartitsatartar niitti kehuja pöytäseurueeltamme kananmunan, kapriksen ja  lipstikan kera.

Pääruoan virkaa toimitti pääruoista koottu lankku, jolta löytyi juustosalaattia, kappelin lohileipää, juusto- ja vegehampparia sekä angus-härän entrecotepihviä roquefortkastikkeella.

 Uudessa laajentuneessa Treffissä on entistä enemmän tilaa ruokailijoille, ja baari sai myös oman näyttävän puolensa. Kaiken kaikkiaan ratkaisu on huomattavasti toimivampi ja käytännöllisempi.



Illallisen päätti mielettömän herkulliset jälkkärit: suklaapusu sekä mansikkamaa. Mansikkamaa kätki sisäänsä tuoreita meheviä mansikoita, täyteläistä mascarponevaahtoa, raparperijäätelöä sekä rouskuvaa marenkia. Oma suosikkini, suklaapusu oli napakymppi. Temperoidun tummasuklaakuvun kuorrutti suolakaramelli. Kuvun alta paljastui ihanaa vaniljamoussea sekä vaniljaa – mitä herkkua! Tämä annos oli taas hyvä muistutus siitä, miksi ravintolassa kannattaa aina jättää tilaa myös jälkkärille, namskis!

Joko olet käynyt uudessa laajentuneessa Treffissä? Mitä tykkäsit?
(Mikäli et ole ravintolassa käynyt, niin mene ihmeessä hyvä ihminen ja tilaa itsellesi ainakin tuon Kappelin lohileipä ja jälkkäriksi suklaapusu!)

Illallisen tarjosi: Treffi Pub & Bistro

The post Laajentunut Treffi Pub & Bistro, Herttoniemi appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Ihastuin jo edellisellä käynnillä Espoossa sijaitsevaan Treffi Pub & Bistron sisarusravintolaan Fat Lizardiin. Tällä kertaa suuntasimme Otaniemeen  koko perheen voimin maistelemaan uutta à la carte -menua.

Alkupalat starttasimme antipastovalikoimalla, joka piti sisällään mm. prosciuttoa, bresaolaa, salamia, juustoja, oliiveja, pähkinöitä sekä puu-uunileipää. Näiden herkkujen jälkeen hyökkäsin malttamattomana lampaankareiden kimppuun Lamb lollipop -annoksen muodossa, jota ryyditti sopivan tujakka muhammara minttu-jogurtin kera. Lampaankareet olivat ihanan meheitä ja maistuvia. Olisipa jo pääsiäinen, niin pääsisin herkuttelemaan ihanilla lammasresepteillä myös kotikeittiössä.

Kuvassa etualalla kaunis Lamb lollipop -annos. Taustalla runsas antipasto misto -lajitelma.

Seurueemme ehdottomaksi suosikiksi alkupaloista nousi äyriäisliemessä ihanasti kelluvat kampasimpukat kunigasravun ja merilohen kera. Rakastan mereneläviä, ja annos maistui yhtä hyvältä kuin osasin raaka-aineiden perusteella olettaakin. Maukkaan äyriäisliemen viimeisetkin pisarat pyyhittiin lautasen reunoilta leipäpalaan dippaillen.

Etanoita ei sovi myöskään unohtaa, sillä ne ovat aina yhtä ihania klassisesti parmesaanilla ja valkosipulivoilla marinoituna. Alkupalojen lomassa testasin myös paria Fat Lizardin alkoholitonta mocktailia, jotka maistuivat erinomaisesti.

Harmittelin edellisessä postauksessa kun en päässyt maistelemaan Fat Lizardin mainetta niittäneitä pizzoja. Nyt testiin pääsi pari eri vaihtoehtoa: Gran Bresaola sekä Cheece Overload. Aidossa puu-uunissa valmistetut pizzat laadukkaine raaka-aineineen ovat varsinaista herkkua. Suosittelen erityisesti maistamaan tuota Gran Bresaolaa, sillä karamellisoitu sipuli on TAIVAALLISTA pizzassa. Miksei kukaan ole kertonut minulle tästä kombosta aikaisemmin?!

Menussa huomioni kiinnittyi tietysti myös  puuhiilillä grillattuun maailmankuuluun Waguy-härän fileeseen, jota oli päästävä maistamaan. Lisukkeena tarjoiltiin luuydintä, yrttisalaattia sekä ranskalaisia punaviini- ja bearnaisekastikkeen kera. Waguy-härkä oli luonnollisesti uskomattoman laadukasta ja suussa sulavaa herkkua, johon kannattaa Fat Lizardissa ruokaillessaan panostaa.

Merenelävien ystäville ravintola tarjoilee näyttävän valkosipulivoilla gratinoidun puolikkaan hummerin raputäytteisen hodarin kaverina. Toimii!

Pöytäseurueemme ei myöskään yksinkertaisesti voinut jättää väliin Fat Lizardin burgeria. Hyvä näin, sillä se on klassikko, jota ei kannata ohittaa. Kotimainen ”dry aged” härkä cheddarjuuston, hopeasipulin, kurkun ja ”Fat Njuda” -soossin kanssa on huippukombo!

Jälkkäripuolella kävimme läpi koko listan. Makeat herkut olivat erinomaisia. Omaksi suosikikseni nousi American pie -annos friteeratulla omenapiirakalla, kinuskilla ja vaniljajäätelöllä. Freaky shake vei minut välittömästi lapsuuden muistoihin ja itsetehtyjen herkkupirtelöiden äärelle paahdetun valkosuklaan, tummasuklaakastikkeen sekä kermavaahdon kera. Ihanan överi päätös tuhdille herkkuillalliselle.

En malta odottaa tulevaa Itä-Helsingin Herttoniemen Hertsiin avattavaa suurta Fat Lizard -ravintolaa. Vuosi 2020, tule jo!

Illallisen tarjosi: Ravintola Fat Lizard

The post Ravintola Fat Lizard, Espoo appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

 
Nyt se on täällä! Rynnistin eilen gourmet-festari Taste of Helsingin avajaisiin välittömästi illalliskattauksen alkaessa. Tänä vuonna tapahtuma sijaitsee Töölönlahden puistossa, kivenheiton päässä viime vuoden sijainnista. Porteilla parveili jo viideltä runsaasti hyväntuulisia herkuttelijoita. Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi kauniisti hennon pilviverhon takaa – täydellistä!

Uusi sijainti on todella kätevä, ja festareille kävelee muutamassa minuutissa Rautatientorilta. Uudistuksista puheen ollen mainittakoon, että nuo viime vuosilta tutut polettimarkat ovat historiaa, tänä vuonna rahaa ladataan elektroniselle maksukortille, jota vain vilautetaan kassoilla suorituksen maksamiseksi. Tämä oli mukava uudistus, sillä hieman pidemmätkin jonot ravintolateltoissa taittuivat supernopeasti.  Tänä vuonna alue osoittautui muutoinkin varsin toimivaksi. Alue saattaa olla edellisvuotta napakampi, mutta istumapaikkoja on runsain mitoin, ja sieltä löytyy myös ihastuttava piknik-alue. Voisin melkein jopa sanoa, että tänä vuonna kokonaisuus on käytännöllisempi kuin ennen.

Pääsin testaamaan jo useampaa annosta, ja loppuja maistelen viikonlopun aikana. Tänä vuonna en edes yritä asettaa annoksia paremmuusjärjestykseen, sillä se on lähes mahdoton tehtävä. Suosittelen kuitenkin lämpimästi esimerkiksi Ragun pehmeäksi paahdettuja viiriäisenkoipia polennalla ja raparperilla. Fabrikin fritattu riisipallo on niin herkullinen, että niitä kannattaa heti tilata pari kappaletta – muutoin voi tulla paha mieli. Garden by Olon ryppylimetti-kuusieskimo on puolestaan niin kaunis, ettei sitä meinaa edes raaskia syödä. Viinipuolella valikoimaa on paljon, mutta mikään ei starttaa Taste of Helsinkiä kuten lasillinen Laurent-Perrierin samppanjaa.

***

Aurinkoista viikonloppua, festareilla nähdään!

Ravintoloiden annokset voit kurkata edellisestä postauksestani.

***

Taste of Helsinki
14.-17.6.2018
Töölönlahden puisto

la 16.6. lounas klo 11.00-15.00
la 16.6. illallinen klo 17.00-22.30
su 17.6. lounas 12:00-17:00

Ota Taste of Helsinki seurantaan myös Instagramissa:
@tasteofhelsinki
#tasteofhelsinki

Osta liput tapahtumaan paikan päältä tai etukäteen täältä.

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

The post Taste of Helsinki 2018 appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Kävin viime viikolla illallisella  Chapterissa, joka sijaitsee Senaatintorilla Tuomiokirkkoa vastapäätä. Fine dining -ravintola avasi ovensa viime vuoden puolella, ja se on niittänyt mainetta siitä saakka. Konseptin takana ovat Juho ja Romany Ekegren, joiden ensimmäinen ravintola tämä hienous on.  Chapter tarjoilee menullaan skandinaavista lähiruokaa sesonkeja mukaillen. Se pyrkii minimaaliseen hävikkiin sekä hiilijalanjälkeen – raaka-aineista käytetään aina kaikki mahdollinen.  Ravintolan yhteydessä on suuri ja viihtyisä coctail-baari, jonne voi pistäytyä rennosti lasilliselle jos toiselle.

Illallisseuralaiseksi sain ihanan Hannan Soppa -blogista tutun Hannan, jonka kanssa herkuttelimme kuuden ruokalajin illallisen. Arki-iltana ravintolassa oli tilaa mukavasti, mutta pöytävaraus kannattaa aina tehdä.  Saapuessani paikalle leukani loksahti auki. En muista käyneeni Suomessa monessakaan näin tyylikkäässä ja elegantissa ravintolassa. Ravintolan sisustus ja ilmapiiri on huikea, hienostunut, mutta samalla rento ja kotoisa. Ravintolan annoksia ja palvelua voisi kuvailla samoilla termeillä.

Chapter ihastuttaa tyylikkäällä, mutta rennolla otteellaan.

Ravintolassa on tarjolla kolme erilaista menupakettia, joiden hinta lähtee 49 eurosta ylöspäin. Meillä oli Hannan kanssa edessämme kuuden ruokalajin kattaus, jonka aloitti talon juureen leivottu leipä voin kera. Idyllisiin omistajan perintökuppeihin kaadettiin mielettömän hyvää mesiangervolla maustettua vihreää teetä. Keittiön tervehdyksenä eteemme kiikutettiin hapanjuuritempuroituja karhunlaukanvarsia kermaviilin ja karhunlaukkaöljyn kera. Mitä herkkua – olisin voinut napsia rapeita varsia useammankin annoksen!

Juomapuolella minut vakuutti cocktail, jossa maistui raikas limetti ja minttu.

Alkuruoassa maistui selleri ja kirpakka omena fermentoidun sellerimehun ja sellerilehden kera.
Annoksen viimeisteli oman kaupunkipuutarhan sekä metsän vihreät.

Toinen alkuruoka huumasi minut tuoksullaan ennen kuin tarjoilija ehti laskea annosta eteeni. Mehukkaan mallasleivän päältä löytyi purjoa monessa muodossa: hapatettuna, haudutettuna, pikkelöitynä sekä hienona pölynä. Annosta kirvoittivat puolukat, joiden kanssa minulle kävi köpelösti. Onnistuin tirskauttamaan haarukallani puolukat koko pöydän yli lattialle saakka. Ihana ja symppis tarjoilijamme Mikael totesi suoritukseni olleen varsin vakuuttava samalla kun hän lähti keittiöön hakemaan rättiä…  Mainittakoon vielä, että annoksen huumaavan tuoksun takana oli paahdettu raastettu hasselpähkinä ja makumaailman kruunasi savuinen majoneesi. Todella yllätyksellinen ja yksi illan parhaista annoksista.

Seuraavaksi vuorossa oli tartar, jonka liha oli osittain kypsennetty. Tartarin kaveriksi lautaselta löytyi pikkelöityjä sinapinsiemeniä, palsternakkapyrettä sekä karamellisoitua, savustetulla härän rasvalla maustettua palsternakkakastiketta. Kastike oli jumalaisinta kastiketta, mitä olen koskaan suuhuni lusikoinut! Annoksen viimeisteli palsternakkakeksi karhunlaukan kukkien ja ketunleipien kera.

Pääruoaksi nautimme pari vuorokautta kypsennettyä porsaanpotkaa kaalin sekä mustaherkukkageelin kera. Lisukkeena toimi emmerpuuro, joka oli maustettu ruskistetulla voilla. Hannalla nousi lähes kyynel silmäkulmaan puuroa maistettuaan – niin herkullista se oli!

Jälkkäriksi meille tarjoiltiin raparperikompotin kera sitruunapiirakkaa, jossa maistui vinkeä tilli. Kokonaisuutta täydensi pihlajanlehtijäätelö. Ihanan raikas paletti toimi ruokaisan pääruoan jälkeen.

 Hanna tilasi vielä kahvit, ja päätimme ihanan illallisen laventelitoffeella, tyrnimarmeladilla sekä amaretolla täytetyllä maitosuklaalla. Voi jestas, Chapter, minkä teit – en voi kuin suositella ravintolaa lämpimästi! Mietin jo kuumeisesti millä verukkeella pääsen sinne uudelleen syömään. Voinko jo nyt varata pöydän syksyllä juhlittavalle vuosipäivälle?! 

TASTE OF HELSINKI & INSTAGRAM-ARVONTA:

Jos haluat päästä maistelemaan Chapterin annoksia Taste of Helsinkiin, niin kannattaa osallistua arvontaan Instagramissa. Näppää Instagram-tilini @tiskivuorenemanta auki. Arvon kahden hengen pääsyliput Taste of Helsinki -festareille, jotka järjestetään ensi viikolla 14.-17.6.2018 Töölönlahden puistossa.

Onnea arvontaan ja nähdään pian kesän herkullisimmilla festareilla!

Chapterin Taste of Helsinki 2018 -annokset
Selleriä & seljankukkaa (v) 5€
Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€
Pihlajan lehtiä & raparperia 6€
Turskaa & vihreitä 10€

***

Muiden ravintoloiden festariannokset voit kurkata edellisestä postauksestani.

***

Taste of Helsinki
14.-17.6.2018
Töölönlahden puisto

Ota Taste of Helsinki seurantaan myös Instagramissa:
@tasteofhelsinki
#tasteofhelsinki

Osta liput tapahtumaan etukäteen täältä.

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

The post Ravintola Chapter, Helsinki & arvonta appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Taste of Helsinki 2018 on pian täällä! Goumetfestarit pidetään tänä vuonna 14.-17.6. Töölönlahden puistossa. Toimin tänäkin vuonna tapahtuman ambassadorina, ja pääsin maistelemaan tapahtuman annoksia hieman ennakoon. Mikä unelmapesti! Kiersimme porukalla iltapäivän aikana Nollassa, Chapterissa, Winossa sekä Fabrikissa. Ilokseni kaikki ravintolat olivat minulle uusia, paitsi Wino, jossa illastin ystäväporukalla jo alkuvuodesta.

Taste of Helsinki järkätään tänä vuonna jo seitsemättä kertaa, ja tällä kertaa tapahtuman sijantina on ihastuttava Töölönlahden puisto. Mukana on yhteensä yhdeksän huippuravintolaa, joista yksi, Esperanto saapuu festareille Tukholmasta saakka. Maisteltavia annoksia tapahtumassa on 36 kappaletta, eli urakkaa piisaa.

Samppanjahommeleista vastaa Laurent-Perrier, ja viinipuolen hoitaa Tampereen viinitukku, Vindirekt, Amka sekä Arvid Nordqvist. Oluita ja siidereitä edustaa Sinebrychoff. Solera tuo tapahtumaan kaksi erillistä baarikonseptia: cocktailtehtaan sekä olohuoneen, jossa voi nauttia skotlantilaisia viskejä. Juomapuoli on tosin sanoen varsin hyvässä terässä.

Alla kuitenkin jo pientä esimakua tulevien festareiden muutamista annoksista. Mielettömän herkullisia, mielenkiintoisia ja yllättäviäkin annoksia, jotka kannattaa kaikki maistaa läpi. Ravintolakierroksella ihastuin erityisesti Kruunuhaassa sijaitsevaan ravintola Nollaan, joka on miljööltään upea – siinä on jotain hieman epäsuomalaista, ja hetken aikaa kuvittelin olevani jossain päin Keski-Eurooppaa herkuttelemassa. Kaiken kukkuraksi Nolla on ns. ”zero waste” eli hävikkivapaa ravintola, joka uudistaa ravintola-alaa omalla toiminnallaan. Raaka-aineet tilataan suoraan tuottajilta ilman muovipakkauksia ja kaikki jäte pyritään minimoimaan takahuoneen kompostissa. Kierrätysajatus näkyy myös ravintolan sisustuksessa tyylikkäissä yksityiskohdissa. Nollan annoksista maistelimme tajuttoman hyvää rapeaa sienivohvelia sekä jätskiä ankanrasvacrumblella puolukkagraniten kera. Tätä kyseistä jälkkäriä ei Taste of Helsingin listalta löydy, mutta sienivohvelia sen sijaan pääsee tapahtumassa maistelemaan. Ja ehdottomasti kannattaakin, se oli yksi ravintolakierroksen suosikkiannoksistani!

Chapterissa söimme selleriä ja seljankukkaa sekä turskaa vihreiden komponenttien kera. Visuaalisesti ja makumaailmaltaan erityisen kauniita annoksia, joihin kannattaa paneutua. Olen menossa ravintolaan uudelleen illalliselle ensi viikolla, ja joten esittelen blogissa pian lisää makupaloja heidän keittiöstään!

 Illan aikana tarjotuista annoksista kaikki olivat erinomaisia, mutta voiton vei täpärästi Tehtaankadun Fabrikin tarjoilema arancini, eli tryffelillä maustettu fritattu riisipallo, joita olisin voinut syödä yhdeltä istumalta useamman. Sydämessäni on selkeästi heikko kohta näille palleroille, sillä muistelen edelleen lämmöllä ravintola Tocan vuoden 2016 Taste of Helsingin arancinia, joita söin päivittäin. Nähtäväksi jää mikä on festareiden tämän vuoden hittiannos!

Nollan rapea sienivohveli, Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä

Chapterin selleriä & seljankukkaa

Sekä samaisen ravintolan nimikkoannos: turskaa & vihreitä 

Ravintola Fabrikin italialainen tryffelillä maustettu risottopallo

Winon tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa

Taste of Helsinki 2018 – ravintolat & annokset, olkaa hyvä:

The post Taste of Helsinki 2018 -maistiaisia appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

TreffiPubin sisarusravintola Fat Lizard avasi ovensa Espoon Otaniemessä loppiaisena. Ravintolaprojektin suunnittelu tosin alkoi jo kolme vuotta sitten. Sopivan tilan löytymisessä sekä sen remontoimisessa meni tovi jos toinenkin. Tilan nähdessään sen ymmärtää – ravintola on valtava yli 300 asiakaspaikallaan! Fat Lizardin ruokafilosofia on kokonaisuudessaan varsin rento. Ravintolaan voi  hyvin istahtaa pikaisesti oluelle ja pizzalle, tai syödä bistro-hengessä useamman ruokalajin illallisen viineineen. Keittiössä hohkaa järeä puu-uuni, ja menulta löytyy hiiligrillissä valmistettuja safkoja. Fat Platterit eli käsin syötävät herkkuja notkuvat tarjottimet ovat keittiömestarin Matti Hälvän käsialaa, joista löytyy versiot vannoutuneille lihansyöjille, merenelävien ystäville sekä kasvissyöjille. Niin, ja mainittakoon, että menulta löytyy myös sirkkoja, jotka tulevat ravintolan takaa lähifarmilta. À la carten lisäksi Fat Lizard tarjoaa lounasta arkipäivisin ja sunnuntaisin brunssia. Kävimme testaamassa ravintolan à la carten tällä viikolla.
 

Starttasimme illan alkaneeksi mukavan hapokkaalla cavalla, pirsk!

 
Alkupalaksi maistelimme Grankulla ”burgerit”, jotka koostuivat pikkublineistä, muikunmädistä, smetanasta, skagen-katkaravuista sekä punasipulista ja tillistä. Blini- ja mätifanina tämä annos meni heittämällä burgereiden TOP-listalleni! Mikään kun ei voita muikunmätiä.

 
Maistelimme menulta myös  neljää erilaista sydänsalaattiin rakennettua slideria, joissa oli täytteenä avokadoa, lohta, tahmeaa possua sekä sirkkoja.

 
Sirkkojen maistaminen jännitti hieman, ja ihmettelimme niitä seuralaiseni kanssa tovin ennen syömistä. Tarjoilija kertoi sirkkojen suosion olleen moninkertainen ennakolta arvioituun menekkiin. Niitä saa tilattua pizzan täytteeksi tai sellaisenaan naposteltavaksi oluen kaverina. Slidereissa sirkat ovat friteerattu ja maustettu cajun-mausteseoksella. Kaikista neljästä slidereista sirkkaversiot veivät kirkkaan voiton! Sirkkojen rakenne on rapea ja maku mieto, hivenen pähkinäinen. Seuraavaksi tilaan näitä kyllä sellaisenaan kipollisen. Suosittelen lämpimästi, superhyviä!

Ravintolan pizzat valmistuvat aidossa puu-uunissa.

 
Pääruoaksi tilasimme Fat Platterin, josta löytyi muun muassa gratinoituja ostereita, ihanan rapsakoita soft shell -rapuja, grillattuja scampin pyrstöjä, maissikanaa, naudan briskettiä, gratinoitua mac ’n’ cheesea, ranskalaisia, pikkelöityjä kasviksia, juureen leivottua leipää, mustaa aiolia, chili- ja béarnaisekastiketta. Platterit ovat siitä kivoja, että pääsee maistamaan paljon erilaisia makuja, ja se antaa paremman läpileikkauksen keittiön tarjonnasta.

 
Rapufriikkinä olen aina yhtä innoissani pehmeäkuorisista kokonaisena fritatuista ravuista, niitä kun saa suhteellisen harvasta ravintolasta. Isot scampit toimivat tietysti myös erinomaisesti. Seuralaiseni dippaili béarnaisekastikekulhon nopeasti tyhjilleen kehujen saattelemana.

Mac ’n’ cheese on ruokalajina minulle hieman vieras lukuisista Amerikan-matkoista huolimatta. Hyvää se oli, mutta en ole koskaan ihan päässyt tämän juustoisen makaroniherkun ytimeen.

 
Jälkkärilistalta maistoimme kolmea eri herkkua. Kuvassa vegaaninen tummasuklaamousse, joka oli rakenteeltaan ja makumaailmaltaan varsin täyteläinen ja aromikas. Crack pie on supermakea kaurapiiras jonka kyljessä tarjoillaan tuhtia maapähkinäjäätelöä sekä vaniljavaahtoa. Liekehtivä Alaska -annos pitää sisällään vaniljajäätelöä, Oreo-crumblea, marenkia, vadelmaa sekä kinuskikastiketta. Viimeistään jälkkäreiden jälkeen ymmärrän ravintolan kehotuksen: ”Get ready to loosen your belt!”

 
Fat Lizardissa ehdottomasti parasta on matala kynnys astua sisälle rentoon ilmapiiriin ja nauttia intohimolla ja kunnianhimolla valmistettua ruokaa. Oluen ystäville mainittakoon, että ravintolan hanavalikoimasta löytyy neljäätoista eri olutta ja Fat Lizard -panimon uutuusoluet tulevat ensimmäisenä ravintolaan tarjolle. Metroradan varrella oleva sijainti tuonee ruokailijoita pöydän ääreen pidemmänkin matkan takaa.

Mitenkäs siellä, joko olette maistaneet sirkkoja? Mitä tykkäsitte, jatkoon vai ei?

Illallisen tarjosi:
Ravintola Fat Lizard
Tietotie 1
02150 Espoo

The post Ravintola Fat Lizard, Espoo appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Skoolasimme illallisen alkaneeksi Palmer & Co Rosé Réserve samppanjalla. Ihastuttava kuiva herkku! Paahteisessa vivahteessa maistuu aavistus vadelmaa sitruksien ja yrttien kera.

 
Kipaisimme tutustumassa porukalla myös varsinaiseen Herttoniemen kartanoon, joka on auki yleisölle sunnuntaisin toukokuusta syyskuuhun. Alunperin kaakelitehtaaksi suunniteltu päärakennus on upea historiallinen kaunotar puutarhoineen kaikkineen. Idyllinen miljöö on tuttu useammastakin vanhasta kotimaisesta elokuvasta. Kartanomuseossa on nähtävillä myös runsaasti kaunista talonpoikais- ja säätyläisesineistöä.

 
Sympaattinen ravintola pitää sisällään reilu 70 paikkaisen pehtorin tuvan, jossa on pari kammaria, pieni sali ja kabinetti.
Kesällä vehreään puistoravintolaan mahtuu jopa 150 henkeä. 

 
Alkupalaksi nautimme reilun annoksen hirvicarpacciota. Mielettömän pehmeää ja niin hyvää!

 
Pääruoaksi herkuttelimme herkullisella rapeaksi paistetulla siialla, perunoilla sekä kantarellikastikkeella. Annoksen kruunasi fritattu lehtikaali.

 
Kaikki illan aikana maistelemamme samppanjat olivat täydellisiä, mutta suosikikseni nousi kuitenkin Palmer & Co Blanc de Blancs -samppanja – elegantti ja hienostunut valinta juuri esimerkiksi kalan kanssa nautittavaksi.

 
Jälkiruoka – Pehtoorin tyrnivanukasta ja marinoituja lakkoja. Ihanan täyteläinen, mutta yllättävän raikas päätös täyden kympin illalliselle.

En voi kuin ihmetellä, miten olen voinut missata moisen ravintolahelmen Itä-Helsingin tarjonnasta. Upeita, yksinkertaisia, klassisia runsaita annoksia aivan upeassa ympäristössä. Rakkaus ja kunnioitus hyviin ja lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin näkyy menussa ja toteutuksissa kautta linjan. Annokset ovat hienostuneita, mutta ruokaa on varmasti riittämiin isommankin nälän yllättäessä. Ravintolan konsepti toimii hienosti ja suuntaan heidän ovelleen varmasti pian uudelleen. Lämmin suositus tälle ravintolalöydölle!

 
Illallisen tarjosi Ravintola Wanha Mylly
Linnanrakentajantie 12, Herttoniemi
00810 Helsinki

The post Ravintola Wanha Mylly, Herttoniemi appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Las Vegasissa kävimme kuitenkin testaamassa Gordon Ramsayn burgerit herran nimikkoravintolassa Planet Hollywood -hotellissa.
200-paikkainen ravintola sijaitsee keskustan sykkeessä Stripin varrella.

Saavuimme paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan eli kahdeksan maissa illalla – ja ravintolaan oli reilusti yli kymmenen metrin jono. Jono näytti kuitenkin liikuvan rivakasti, joten asetuimme mukisematta sen jatkoksi. Ystävällinen henkilökunta sai fiksattua suurelle seurueellemme pöydän reilussa vartissa.

 
Tarjoilijamme oli amerikkalaiseen tyyliin super ystävällinen ja kärsivällinen. Kärsivällisyys tuli kyseeseen siinä kohtaa kun seurueen neljä lasta tilasivat klassiset Backyard Burgerit, joka pitivät sisällään juustoa, lehtisalaattia, tomaattia, suolakurkkua sekä sipulia. Tai siis olisi pitänyt sisällään, ellei kukin lapsista olisi halunnut tilauksensa ilman sitä ja tätä ja tota… ”Suolakurkkua mä en ainakaan syö!” ”Joo, täti, tilaa mulle sit ilman sipulia…!” ”Eiku mä voin sit syödä sun tomaatit!” ”Mä haluun kyl pihvin sit ihan kypsänä!”

 
Tilausrumban jälkeen odottelimme burgereita ja ranskiksia noin puolisen tuntia. Annokset tulivat pöytään mukavasti yhtä aikaa, ja ilokseni voin todeta, että jokaisen hampurilaisen kypsyys oli tarkalleen sitä mitä tilatessa oltiin toivottu. Kaikkea medium miinuksesta täysin kypsään versioon. Hamppaiden sämpylät olivat herkullisen pehmeitä ja sopivan ”höttöisiä”.

Ranskalaiset olivat aivan hillittömän kokoiset – yhdestä törpöstä söi helposti kaksi henkeä. Tavallisten ranujen lisäksi listalta löytyi bataattiranskikset sekä tryffelillä ja parmesaanilla maustetut potut. Ranskikset olivat mehukkaita ja perunaviipaleet suuria, mutta minun makuuni asteen liian lötköjä. Törpön kyljessä tarjottiin kahta erilaista soossia, jotka toimivat oikein mukavasti.

 
Tilasin itselleni Hells’ Kitchen Burgerin, jotka kätki sisuksiinsa muun muassa asadero-juustoa, paahdettua jalopenoa, avokadoa, paahdettua tomaattia sekä jalopeno-aiolia. Erittäin hyvä valinta pienen tulisen poltteen ystävälle.  Korkealaatuiset pihvit paistetaan tietenkin avotulella.  Kokonaisuudessaan menun hampparivalikoima on varsin kattava. Sieltä löytyy niin kanaburgeria kuin vegaanistakin portobello-hampparia. Jälkkärilistalta löytyy amerikkalaisen teeman mukaisesti erilaisia pirtelöitä.

 
Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä, ja hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Keskimäärin hampparit, ranskikset ja limppari/olut kustansi henkeä kohden suunnilleen 45 dollaria tipin kera. Miinusta ravintola saa hälyisestä ilmapiiristä. Tarjoilijat keräsivät lautaset hieman turhan rivakasti pois alta syötyämme. Toisaalta ymmärtäähän sen, sikäli kun ravintolan ulkopuolella on jatkuvasti  yli kymmenen metrin jono. Kaiken kaikkiaan hyvät hampurilaiset. Plussaa rennosta ja mutkattomasta konseptista, joka on myös erittäin lapsiystävällinen. Niin, ja skidit antoivat hamppareille yksimielisesti arvosanan 5/5 – vaikka tavallinen ketsuppi puuttuikin pöydästä.

Gordon Ramsay Burger
3667 S Las Vegas Blvd
Las Vegas, NV 89109
USA

The post Gordon Ramsay Burger, Las Vegas appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

Oletko aina halunnut tietää mitä museossa tapahtuu kun ovet suljetaan ja vieraat ovat lähteneet? Noh, luonnollisesti huippulahjakas Michelin-kokki Pekka Terävä tiimeineen tarjoilee Kansallismuseon näyttävässä aulahallissa tyylipuhtaan kolmen ruokalajin illallisen herkullisine viineineen. Minä voisin mieluusti aloittaa jokaisen viikon maanantain vastaavanlaisella setillä, kyllä kiitos!

Kyseessä oli siis kodinkonevalmistaja AEG:n Mastery Range -tuoteperheen lanseeraustilaisuus, josta pääsin nauttimaan elegantissa miljöössä mitä parhaalla poppoolla – pöytäseurueessani istui nimittäin Nanna Kaikki äitini reseptit -blogista sekä Sillä Sipulin Merituuli. Illallisen teema oli ”fine tune dining”, sillä AEG:n Mastery Range -malliston keittiösarja mahdollistaa kotikokkien reseptipaletin hienosäätämisen huippuunsa. Mallisto on maailman ensimmäinen täysin reagoiva mallisto ruoanlaittoon. Laitteet toimivat tarkasti kotikokin tarpeen mukaan vastaamalla välittömästi tehtäviin säätöihin. Mastery Range tuo ammattikeittiön säätömahdollisuudet ensimmäistä kertaa myös kotikokkaajien käden ulottuville.

Aihe on itselleni erityisen ajankohtainen. Suunnittelen parhaillaan uuden kotimme keittiöön remonttia sekä kodinkoneiden uusintaa. Tuntuu uskomattomalta miten kovaa vauhtia tekniikka kehittyy kotikeittiöiden saralla. AEG:n uudessa mallistossa minua puhutteli erityisesti sarjan ”kruununjalokivi” eli SousVide-tekniikalla varustettu SteamPro-höyryuuni. Uuni tarjoaa kolme erilaista kypsennystoimintoa: lämpö, höyry sekä näiden yhdistelmä. Pääsin testaamaan malliston höryuunia taannoin käytännössä Electroluxin showroomilla, joten kerron uunin teknisistä ominaisuuksista seuraavassa postauksessa tarkemmin.

En voi myöskään kuin ihmetellä, miksei kaikilla ole kotikeittiössä astianpesukonetta näppärällä ComfortLift ominaisuudella, joka mahdollistaa alemman astiavaunun nostamisen vyötärön korkeudelle ilman jatkuvaa lattiatasolla kyykkimistä. Minulle keittiön toimivuudessa pienilläkin asioilla on valtava merkitys, sillä vietän siellä paljon aikaa päivittäin.

Voitteko kuvitella, että uuden kotimme suuressa keittiössä tönöttää maailman pienin jääkaappi, jossa ei ole edes pakastinta! Miten kukaan on voinut moisella ”matkajääkaapilla” edes selviytyä? Perheessämme on siis hankintalistalla myös täysikokoinen jääkaappi sekä yhtä suuri pakastin. Mastery Range -mallistosta löytyy CustomFlex -jääkaapit sekä -pakastimet, joiden ovien lokeroita voi järjestää nopeasti ja helposti omien tarpeiden mukaan. Ovesta löytyy myös yrttien pidikkeet ja läpinäkyvät juustorasiat. Minua houkuttelisi laittaa kaapit tilaukseen tältä istumalta, sillä järjestän paljon juhlia isommallekin seurueelle, jolloin jääkaappimme on todellisella koetuksella.

Illallinen oli katettu Kansallismuseon eleganttiin ja näyttävään aulahalliin.

 
Alkuruoaksi nautimme aromikasta maa-artisokkaa useassa eri muodossa. Tyylipuhtaasta illallisesta vastasi karismaattinen Michelin-kokki Pekka Terävä.

Pääruoan maut olivat ihanan tummia ja voimakkaita. Sieniä, kaalia, pitkään haudutettua häränhäntää sekä file, jonka optimaalinen kypsyys on määritetty asteen tarkkuudella Mastery Range-malliston uunissa.

Syksy ja talvi on makujen kannalta vuoden parasta aikaa. Rikkaita ja aromikkaita vivahteita täyteläisen punaviinin kera.

Jälkkäriksi Pekka oli loihtinut ihanan ”omenapommin”, jonka sisältä paljastui makea ja pehmeä kinuskikastike. Täydellinen päätös tyylikkäälle illalliselle.

Pekan käyttämä SteamPro-uuni keräsi katseita ja kysymyksiä vielä kahvien jälkeenkin. Palaan aiheeseen tarkemmin seuraavassa postauksessani käyttökokemusten kera – stay tuned! Samalla julistan keittiöremonttiprojektin alkaneeksi, hiphei!

Tällaiset Michelin-tähden illalliset voisivat muutoinkin kuulua museoiden vakio-ohjelmistoon, vink vik!

Kaupallinen yhteistyö: AEG

The post Illallinen Kansallismuseossa appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.

All Day -lounasmenua tarjoillaan maanantaista lauantaihin kello 11-17. Lounaalla on tarjolla viikottain vaihtuva päivän menu, erilaisia herkullisia sandwicheja, snackeja, pääruokia ja jälkkäreitä. Päädyin valitsemaan menulta päivän lounaan, joka koostui ihanista kesän kasviksista, nieriästä sekä valkoviinivaahdosta. Kasvikset olivat paahdettu herkullisiksi ja kalan nahka oli upean rapea. Ihanan yksinkertainen ja raaka-aineita parhaalla tavalla kunnioittava annos.
 

Nieriää ja kesän kasviksia.

 
Mieheni ei empinyt hetkeäkään valintansa äärellä – ravintolan BBQ-hampurilainen oli niittänyt mainetta Helsinkiin saakka, eikä suotta. Burgerin parasta antia oli pihvi, joka oli koostumukseltaan sekä kypsyydeltään napakymppi. Maukasta hampparia täydensi sopivan suolaiset ja rapsakat maalaisranskalaiset. 

Burgerin kyytipojaksi valikoitui BrewDogin raikas ja voimakkaasti humaloitu Punk IPA. Minä nappasin puolestani lounasjuomaksi lasillisen pirskahtelevaa cavaa.

 
Lomalla parasta ovat pitkäksi venähtäneet lounaat ja kiireettömyyden tuntu. Näissä maisemissa kelpasi nautiskella mereltä puhaltavasta tuulesta sekä kirkkaana loistavista auringon säteistä. Jälkkäritarjoilu houkutteli kovasti, mutta päätimme säästää vatsaa illan maistelumenulle. Kokonaisuudessaan lounaskokemus oli erittäin onnistunut. Keittiön rakkaus raaka-aineita kohtaan välittyi asiakkaan lautaselle asti. Ja mielestäni on erityisen ihanaa, että lounasta tarjotaan poikkeuksellisesti myöhään iltapäivälle saakka!

 

Minun on pakko myös hehkuttaa postauksessa muutamalla sanalla hotellihuonettamme, joka oli saunallinen sviitti. En muista koska olisin yöpynyt näin ylellisessä hotellihuoneessa! Huoneemme oli valtava, ja ikkunastamme avautui kaunis näköala suoraan merelle.

 
Merinäköalan lisäksi hotellihuoneessa ilahdutti jättimäinen sauna.
Oikeastaan kylppäri tuplasuihkuineen ja porealtaineen oli kuin ikioma kylpylä minikoossa!

 
Ennen illallista lilluimme myös varsinaisen kylpylän puolella erilaisissa porealtaissa ja ihoa hellivissä hoidoissa.
Tuo spa-alue on rauhallinen, ylellinen ja arkkitehtuuriltaan superkaunis!

 
Illallisen jälkeen hipsimme rakennuksen toiseen siipeen pehmoisten lakanoiden väliin yöunille – ja heti aamusta pääsimme testaamaan kylpylähotellin kehuttua aamiaista. Se oli kokonaisuudessan sopivan monipuolinen ja piti sisällään klassikoiden lisäksi erilaisia terveellisiä wellness-tuotteita. Aamupala jatkoi Långvikille tuttua linjaa – puhtaita ja simppeleitä makuelämyksiä lähellä tuotetuista raaka-aineista ilman turhaa kikkailua. Aamiaiselle voi mennä ravintolaan myös ilman hotellivarausta, jolloin se kustantaa 18 €.

Vinkkaan tässä samassa, että Långvik tarjoilee 17.9. lähtien nyt myös sunnuntaibrunssia, joka olisi varmasti kokeilemisen arvoinen setti.

Långvik Congress Wellness Hotel
Tanskarlantie 9
02420 Kirkkonummi

Kaupallinen yhteistyö: Långvik Congress Wellness Hotel

d

The post Lounaalla Långvikissa appeared first on Tiskivuoren Emäntä -ruokablogi.