Terkkuja mökiltä kasvimaahommista. Perunat olivat vihdoin itäneet riittävästi, että sain ne laitettua maahan. Lajikkeeksi valitsin hieman paremmin kylmää sietävän timo-varhaisperunalajikkeen. Naapurin ihastuttava täti oli käynyt kastelemassa kylvöksiäni, ja kaikki olivat lähteneet hienosti kasvamaan. Oi onnea!
Saisipa juhannuksena nostettua perunat pöytään omasta maasta <3
Toistaiseksi ainoa (suuri) tuholainen kasvimaallani on ollut mäyräkoira, jonka mielestä perunoita olisi ollut mukava kaivella ylös istutuksen lomassa.
Puhumattakaan raparperista, joka näyttää leviävän sellaisella tahdilla, että joutunen siirtämään sen paremmalle paikalle…
Ja omenapuu oli aukeamassa kauniisti kukalle.
Toistaiseksi eniten minua on ilostuttanut nopeakasvuiset retiisit, joiden tulisi antaa satoa jo parin viikon kuluessa!
Herneet.
Toistaiseksi voin siis todeta, että kasvimaaprojekti etenee, ja siellä jopa kasvaa jotain. Nyt toivotaan ettei kaalikoit ja muut pupujussit laita kasvattejani parempiin suihin. Ja että mäyräkoira jättää perunankaivuuhommat väliin.
Vahti on asemissa! Ei sinne uskalla mitkään tihulaiset yrittää. Jos päästäisin meidän tryffelikoirat kasvimaalle, lentäisi sieltä siemenet ja taimenet.
Hih – saa nähdä miten tuo vahti hoitaa hommansa 😉 Viime viikonlopun projekti oli luun piilottaminen kukkapenkkiin…
-Heidi
Ihanaa seurailla näitä sun puutarhajuttuja (vähän kateudesta vihreänä :D). Oispa oma piha!
Kiva kuulla <3 Mä olen ollut ihan ällikällä lyöty miten fiiliksissä olen tästä hommasta.
-Heidi