Arvovaltainen Ravintolakerho 2.0 iski helmikuussa ravintoloitsija Jarkko Myllymäen ja Ilja Björsin luotsaamaan Ravintola Juureen.
En tiedä millä voin selittää sen tosiasian, että olen asunut pian kuutisen vuotta samassa korttelissa Ravintola Juuren kanssa, ja kävin ravintolassa ensimmäistä kertaa vasta tällä viikolla. Anteeksiantamatonta on myös se, että minulla on kokematta naapuriravintolat Pastis ja Spis. Mutta otetaan niiden koluaminen vaikkapa tämän vuoden tavoitteeksi.
Olin kuullut Juuresta pääasiallisesti pelkkää hyvää, ja osasin odottaa ravintolalta suomalaisia makuja hienostuneessa hengessä. Juuri nojaa raaka-aineissaan niin kutsuttuun neljän T:n sääntöön: tasokkaita tuotteita tutuilta tuottajilta. Filosofiansa kulmakiviksi Juuri listaa paikallisuuden, puhtauden ja autenttisuuden.
Jälkeenpäin pohdin miksen tosiaan ole aikaisemmin astunut Juuren ovesta sisälle, ja syynä lienee se, että meidän suomalainen keittiö ei ole ollut suurimmassa huudossa viime vuosien aikana aasialaisten makujen villitsemässä kokonaiskuvassa. 
Ravintola Juuren sisustus on ihanan kodikas ja hieman rosoinen, 
joka istuu suomalaiseen sielunmaisemaan.

Ennen varsinaisia alkupaloja pöytäämme kiikutettiin tervehdys keittiöstä, eli maultaan täyteläinen mutta koostumukseltaan ihastuttavan keveä sienikeitto.
Alkupaloiksi otimme pöytäseurueen kesken jaettavat sapaslajitelmat. Sapakset ovat ikään kuin pieniä maistiaisannoksia, jotka ammentavat vaikutteensa kotimaisesta ruokaperinteestä. Sapaksien kera pöytään tuotiin herkullinen leipävalikoima voin kera.
Etualalla hanhipalttua, omenaa ja karpaloa. 
Seuraavassa annoksessa maistui ravintolan oma mozzarella, porkkana ja tilli.

Nämä kuvankauniit sapakset saivat pöytäseurueemme suorastaan repeämään innosta, ja kauniita annoksia kuvattiin ja maisteltiin suorastaan kilvan. Omiin suosikkeihini lukeutui luomunaudan filee juuripersiljalla sekä keltajuuri jogurtilla ja männyllä. Maakellarin taimen maistui myös taivaalliselta. Sapakset olivat minulle selkeästi illan kohokohta – tuttuja kotimaisia makuja viehättävine ja erilaisine makumaailmoineen jotka veivät kotimaisen ruoan ennenkokemattomalle tasolle.

Pääruoaksi otin Ahvenamaan siikaa, purjoa ja kurkkua. 

Siian pinta oli täydellisen rapeaksi paistettu, ja annoksen suola oli kohdillaan.
Ravintolakerhomme uusin jäsen, White Trash Diseasin Nata herkutteli lampaalla.

Pöytäseurueessamme tilattiin myös Sallan villiporoa palsternakan ja puolukoiden kera. 
Pääruoka-annokset olivat kooltaan reippaita, ja ne vievät varmasti nälän mennessään.

Olin vakaasti sitä mieltä, ettei vatsassani ole tilaa jälkiruoalle, kunnes sain jälkiruokalistan eteeni.
Jos listalla on pullaa, sitä on tilattava, oli tilanne mikä hyvänsä. Pulla on hieno asia, ja sitä ei käy väheksyminen. Osasin tietysti odottaa, ettei nenäni eteen tuotaisi perinteistä voisilmäpullaa, vaan luvassa olisi jotain erikoisempaa. Silti, tuon piirakkamaisen palasen sijaan olisin toivonut saavani eteeni jotain pehmeämpää ja maultaan pullamaisempaa vaihtoehtoa. Muutoin jälkkäri oli napakymppi. Kuinkas muutenkaan.

Kokonaisuutena Juuri ylitti odotukseni ja haluan ehdottomasti viedä vanhempani ravintolaan syömään. Juuri osaa yhdistää taidokkaasti perinteiset kotimaiset maut uusiin sfääreihin, joista nauttii varmasti jokainen lapsesta vaariin.

Luomuohrajäätelöä, pullaa ja hilloa Juuren tapaan.

Hinta-laatusuhde Juuressa on erinomainen. Sapaslajitelma maksoi 13€ per henkilö, joka oli mielestäni varsin kohtuullinen hinta moisista taideteoksista. Pääruoaksi valitsemani siika maksoi 28€, eli jälkiruoan kera kokonaisuus maksoi 50€ ilman juomia. Suosittelen!

22 helmikuun, 2015
7 Kommenttia