Elämäni ensimmäinen kasvimaaprojekti alkaa olla tältä vuodelta kasassa, ja on aika kerrata vuoden tärkeimmät opit ensi vuotta ajatellen. Pienistä, tai noh… pienistä ja pienistä mokista huolimatta olen harrastuksestani enemmän kuin innoissani, ja suunnittelen jo ensi vuodelle uutta, valtavasti suurempaa kasvimaata. Parasta uudessa harrastuksessa on ollut se fiilis, kun on saanut seurata itse istutettujen herkkujen taianomaista kasvamista siemenestä lautaselle. Noh, kaikkihan ei tietysti lautaselle päässeet, mutta… ensi keväänä uusi yritys. Oman haasteensa projektiin toi tietysti se, että kasvimaa sijaitsi mökillämme, puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa. Onneksi naapurimökin ihastuttava rouva auttoi minua valtavasti kasvimaan kastelussa ja kitkemisessä.

 

Keväällä pystytin viisi viljelylaatikkoa ja avokasvimaan.

 

Innostus projektiin tuli hieman yllättäen, enkä kerennyt perehtymään yksityiskohtiin kuten olisi pitänyt. Into onneksi korvasi puuttuvan tiedon.

 

Luin jostain, että retiisit ovat hyviä kasvatettavia vaikkapa lapselle – niin nopeita ja helppoja kasvattaa…

 

…varmasti, jos ymmärtää harventaa niitä alusta asti riittävästi… Muutoi lopputuloksena voi olla alla olevan kokoisia retiisin haivenia.

 

Punasipulien istukkaat lähtivät kasvamaan hienosti, mutta mätänivät maahan ennen sadonkorjuuta. Kerkesin onneksi nauttimaan muutamista rapsakoista sipulinvarsista ennen koko sadon tuhoutumista. Missä vika lienikään? (vinkkejä otetaan vastaan…)

 

Pillisipulien varret eivät koskaan kasvaneet tätä suuremmiksi. Epäilen syyksi liian tiuhaan istutettuja siemeniä. Kasvimaaprojektin suurin virhe oli se, että istutin ihan KAIKEN aivan liian tiheään ohjeista huolimatta. Oli vaikea uskoa, että pienistä ”harvaan” istutetuista siemenistä todella puskee maan pinnalle aivan riittävästi tavaraa.

 

Raparperipuska lähti kasvamaan hienosti (koska sain sen naapurilta, enkä juurikaan koskenut siihen…) Huomatkaa toki kuvassa aivan liian lähelle istutettu piparjuuri. Sanoinko juuri jotain liian tiheään istustuttamisesta?

 

Ruohosipuli onnistui hienosti . (Tämäkin tietysti saatu naapurinrouvan kasvimaalta jo valmiiksi hyvin kasvaneena…)

 

Sain naapurin rouvalta myös ihanat maa-artisoka mukulat, jotka istutin sen kummempia suunnittelematta viljelylaatikoiden viereen.

 

Mikä oli hyvä idea, kunnes ymmärsin, että ne kasvavat helposti kolme metrisiksi, ja varjostaisivat puolet päivästä viljelylaatikoita. *hups!* Nämä pitää siis siirtää eri paikkaan ensi vuonna. Tosin kuulin, että maa-artisokka on erittäin vaikea siirrettävä, ja se pukkaa vartta vaikka mukulat olisi kuinka hyvin poistettu maasta. Kiva homma hei!
 
Halusin ehdottomasti kasvimaalle paljon tilliä, jotta saisin käyttää komeita varsia rapujen keittoliemessä mausteena. Noh, elokuun lopussa lopputulos näytti alla olevalta. Koko viljelylaatikossa oli kolme hentoista tillinvartta, joista ei ole paljon hyötyä usean sadan ravun keittämisessä.
 
Otetaan tähän väliin hieman onnistumisia, ettei teille jäisi täysin vääristynyt kuva viherpeukalon taidoistani. Salaatti, se onnistui hienosti! Katsokaa näitä kauniita terhakoita salaatinlehtiä.
 
Tosin tässäkin olisin voinut uskoa itseäni viisaampia ja todeta, että armeijakaan ei saa syötyä kolmea laatikollista salaattia. Mutta juu, se ei loppunut kesken.
 

Ja kesän paras juttu olivat ehdottomasti omat uudet perunat! Niitä tuli varmasti yli parikymmentä kiloa. Kauniita, sileitä ja maukkaita pottuja omasta maasta <3 Ensi vuonna haluan kokeilla paria erilaista lajiketta ja katsoa miten onnistun niiden kanssa.
 
Omia makeita herneitäkin tupsahti muutamia kappaleita.
 
Porkkanat(kin) istutin aivan vieri viereen, minkä takia ne jäivät todella pieniksi – mutta voi miten ihania ja makeita nämä olivat kaikesta huolimatta!

Omppusatoa tuli ihan mukavasti. Vuosikymmeniä tontilla ollutta puuta ei saa onneksi tapettua tuosta noin vain.
 
 
Persiljaa sain odottaa lähes syyskuun alkuun, mutta kyllä se sieltä kasvoi.
 
Ja viimeiseksi vielä muistutuskuva minulle ja muille harrastusta aloitteleville: ÄLÄ ISTUTA LIIAN TIHEÄÄN! Kuvassa sulassa sovussa lollo rosso -salaattia sekä porkkanoita.
 
 ”Pienistä” mokista huolimatta olen erittäin tyytyväinen ensimmäisen kesän satoon.  Saatte lukea ensi keväänä lisää uudesta, suuremmasta kasvimaasta. Toivottavasti olen tällöin vanhempi ja viisaampi.
 
Mitenkäs teidän kasvimaat?
 
 
Ps. Kommenttiboksiin otetaan vastaan vinkkejä ja henkistä tukea aiheeseen liittyen!
 
 
10 syyskuun, 2016
30 Kommenttia