Mikä on ollut parasta bloggaamisessa viisivuotisen urani aikana? No uusien ihanien tuttavuuksien löytäminen tietysti. Aikuisena kun sitä ei ihan joka päivä tutustu samanhenkisiin mahtaviin tyyppeihin, saati sellaisiin joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja yhtä kreisi huumorintaju. Perustimme jengillä Ravintolakerho 2.0:n, joka kokoontuu kerran kuussa hyvän ruoan ja juoman äärelle nautiskelemaan. Tällä kertaa edustusjoukoissa oli muun muassa Mikko ja Tia Avaruusasema-blogista sekä Hannan Soppa-blogista tuttu Hanna. Kerhomme ensimmäinen ravintola oli Sinne Helsinki, joka on rantautunut Porvoosta Eerikinkadulle pitkän odotuksen jälkeen. Vihdoinkin! 
Meidät ohjattiin pöytään rennon palvelun saattelemana. Olin yllättynyt, sillä ravintola näyttää kadulta katsottuna pieneltä, mutta kahvila/deli-puolen takaa aukeaa valtaisan kokoinen viihtyisä ravintolasali, joka on sijoitettu korkeaan katettuun sisäpihatilaan.
Alkajaisiksi pöytään tuotiin herkullisia spelttisämpylöitä somassa paperipussissa. Ei liene tarvetta kertoa, että pussin pohja ammotti tyhjyttään alta aikayksikön. Unohdin  harmikseni kysyä tarjoilijalta onko sämpylöitä ostettavissa ravintolan delin puolelta.

Alkupalavalinta oli helppo: kylmäsavustettua kirjolohta, Sinnen perunasalaattia ja tillimajoneesia.
Papukaijamerkki kokille annoksen täydellisestä kokoonpanosta sekä suolaisuudesta.

Pääruoan sijaan tein poikkeuksen, ja tilasin listalta pienen skagenin, joka osoittautui hyvän kokoiseksi annokseksi korjaamaan pienehköä nälkää.

Vierustoverini otti Helsingin parhaaksi burgeriksi tituleeratun Sinnen burgerin, joka näytti yhtä komealta kuin huhut osasivatkin kertoa.


Jälkiruokien saapuessa pöytään minuun iski ensimmäistä kertaa illan aikana annoskateus. Katsokaa nyt tätä kaunista lakritsikreemillä täytettyä tuulihattua, jota koristaa pirteä tyrnisorbettipallo.

Kokonaisuudessaan ravintolakäynti täytti korkeat odotukset niin palvelun kuin ruoakin puolesta, mutta jos jostain saa hieman nillittää, niin allaolevasta jälkkäristä. 

Mehustetut villivadelmat jäivät turhan pliisuiksi ja niiden rakenne tuntui hieman kärsineen pakastamisesta.  Herkullista salmiakkimarenkia olisi saanut olla myös enemmän.
Laskut tuotiin pöytään hauskasti vanhojen kirjojen välissä. Alkupala, skagen ja jälkkäri kustansivat yhteensä 34€, joka on mielestäni vähintäänkin sopuhinta näin hyvästä ruoasta.
Ensi kerralla kokeiluun menee varmasti jokin Sinnen menuista viinipaketin kera.

Olen iloinen, että Sinne löysi vihdoinkin tiensä Helsinkiin. Superhyvää ruokaa, ja ripaus luksusta kohtuullisin hinnoin. En oikeastaan keksi tilaisuutta, johon ravintola ei soveltuisi. Sinne sopii mennä burgerille ennen elokuvaa tai vaikkapa viettämään vuosipäivää pidemmän kaavan kautta. Suosittelen.

17 marraskuun, 2014
8 Kommenttia