Vuoden odotetuin hetki on tässä – ravustuskausi on alkanut pitkän odotuksen jälkeen. Kausi alkoi virallisesti 21.7. kello 12.00. Yleensä olen ajoittanut kesälomani kauden alkamisen paikkeille, mutta tänä vuonna pidin lomani poikkeuksellisesti jo kesä-heinäkuun vaihteessa. Otin lohdutuksesi viime perjantain töistä vapaaksi ja suuntasin mökille ravustuskamppeitteni kera.
Ravustuskausi kestää aina lokakuun loppuun saakka, ja kauden aikana saalistetaan keskimäärin 3-4 miljoonaa yksilöä. Valtaosa pyydetyistä ravuista on täplärapuja ja loput jokirapuja. Mökkimme vesistössä, Kymijoessa tavataan täplärapua, joka on pääosin syrjäyttänyt alkuperäiset jokiravut tieltään. Osittain rapurutolle vastustuskykyiset täpläravut saattavat myös kantaa rapuruttoa, jolla on kohtalokkaat seuraukset sairautta kestämättömälle jokirapukannalle.
Täpläravun erottaa jokiravusta pulleammat sakset.
Saksien hangassa on useimmiten sinertävä täplä, josta lajike on saanut nimensä.
Täpläravun sinertävä väritys saksessa on selkeästi nähtävissä alla olevassa kuvassa.
Kauden alkajaisiksi kävin hankkimassa hieman uusia tarvikkeita.
Olen pitänyt eniten näistä kokoontaittuvista merroista, joiden kanssa on helppoa toimia veneessä.
Olen kadottanut turhan monta pyöreän mallista muovista mertaa – ne tuppaavat lähtemään hiemankin voimakkaamman virran mukana ilman kunnollista painotusta.
Ostin mertoihin myös uutta narua sekä suurehkoja kohoja, jotka erottuvat veden pinnasta näkyvästi.
Eniten olen kuitenkin innoissani uudesta superhienosta sumpusta, jossa rapuja säilytetään pyydystämisen jälkeen väliaikaisesti. Viime vuonna minulla rikkoutui yksi metallinen ja toinen verkkonaruinen sumppu. Uusi sumppu vaikutti olevan vankkaa tekoa.
Tein myös hankintoja syöttipuolelta. Yleensä käytän syöttinä lähinnä tuoretta kalaa ja perkeitä, mutta nappasin kokeilumielessä mukaan myös teollisesti valmistettuja syöttejä. Raportoin niiden toimivuudesta rapukauden päättyessä.
Kuka tahansaa ei voi ravustaa, vaan ravustamiseen tarvitaan aina vesialueen lupa sekä 18-64 -vuotiailla henkilöillä tulee olla kalastuksenhoitomaksu hoidettuna.
Parasta ravustamisessa on rento tunnelma ja kallisarvoinen, herkullinen saalis itsessään. Ravustaminen on myös helppoa. Mertojen laskemisen jälkeen ne tulee tarkastaa muutamasti päivässä. Samalla mertojen paikkaa vaihdetaan luonnollisesti saaliin mukaan.
Miehistömme pääjäsen on Sulo-mäyräkoira, joka erehtyi istumaan pyllyllään rapuämpäriin, ja sai osakseen koston, saksiniekka nappasi häntä masusta.
Olispa jo perjantai, niin pääsisi takaisin rapujahtiin mökille!
Löytyykö täältä muita ravustuksesta innostuneita?
Nyt on pro-toimintaa! Ja jännittävältähän tuo näyttää myös kuvien perusteella 🙂
Sitä se Vilja nimenomaan on. Olen kuin pikkulapsi miettiessäni montakohan rapua merrassa on aamulla 😀
-Heidi
Mites on ravustuskausi edennyt? Itsekin ravustan Kymijoen vesistössä ja alkuun ainakin oli aika rauhallista, kuorenvaihto pahasti kesken. Elokuun alkupuolella tuli jo hiukan paremmin, mutta ei kyllä olla lähelläkään viimevuotista ilotulitusta :). Tänään taas auton nokka kohti Itä-Suomea ja jos ei aikataulut ihan täysin k*se niin saan jo tänäiltana pyydöt veteen.
Meillä oli myös elokuun alku parempi kuin nyt viime viikonloput. Mutta kuitenkin sentäs rapuja on tullut sen verran, että on kannattanut mökille auto suunnata. Miten siellä Itä-Suomessa kävi rapujen kanssa? Eräs ystäväni ravustaa Pälkäneellä, ja he olivat saaneet viikonlopussa n. 350 rapua! Ei tosiaan ihan näihin määriin päästä Kymijoella 😉
-Heidi