Vietimme ennen pääsiäistä puolison synttäreitä Tampereella hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Majoituimme
Lapland Hotels Tampere -hotelliin, joka on mukavasti ja tyylikkäästi tuonut lappilaisen tunnelman keskelle kaupunkia. Vakkarilukijat tietävätkin, että sydämeni lämpenee Lapille, sillä perheemme mökki sijaitsee pohjoisessa lähellä Norjan rajaa. Miniloma lappilaisfiiliksin teki terää ja helpotti mökki-ikävää sopivasti kesälomia odotellessa.
Saapuessamme hotellihuoneessa meitä odotti jääkylmä Wolfberger Cremant d’Alsace Brut, joka on yksi tämänhetkisistä suosikkikuohareistani. Kivan pirteä, hapokas ja sitruksinen kuohuva, joka sopii erityisesti kevääseen ja kesään. *poks*
Saavuttuamme hotellille suuntasimme lähes välittömästi illalliselle
hotellin yhteydessä sijaitsevaa ravintolaan Kitchen & Bar Dabbaliin.
Ja kuten illalliskattauksesta voi päätellä, meitä odotti melkoinen setti ruokalajeja yllätysmenun muodossa siihen sopivan viinipaletin kera.
Alkuun nautimme talon herkullisia leipiä keittiön tervehdyksen eli paahdetun maa-artisokkakeiton kera. Keitto oli aivan mielettömän hyvää, pehmeää, maukasta ja kermaista. Kilistelimme ilallisen alkaneeksi Soligo Proseccolla.
Illan toinen ruokalaji – Sallan Villiporoa & jäkälää.
Annos koostui savustetusta porotartarista, pikkelöidyistä sienistä, savumajoneesista ja jäkälästä.
Jäkälä oli minulle uusi tuttavuus, ja se maistui mukavan rapsakalta hampaiden välissä. Tuo savustettu poro oli aivan mielettömän hyvää, eikä annoksen koossa oltu pihistelty.
Porotartarin kanssa siemailimme saksalaista Stefan Winterin Dittelsheim Spätburgunder -punaviiniä. Oikein toimiva kombo poron kanssa nautittavaksi.
Poron jälkeen pääsimme herkuttelemaan katajalla maustetulla siialla siianmädin, pikkelöidyn sipulin ja piimän kera. Annos osoittautui heittämällä illallisen kirkkaimmaksi tähdeksi. Kalan hienovarainen kypsennys oli napakymppi, ja lisukkeet korostivat siian hienovaraista makumaailmaa peittämättä sitä alleen.
Siian kanssa nautimme Wolfbergerin Riesling Signature -valkkaria, joka sopi annokseen erinomaisesti. Viini on maultaan pirteän hapokas, mutta siitä on löydettävissä myös selkeästi hunajaisuutta sekä öljyisyyttä.
Ensimmäisen kalaruoan jälkeen siirryimme illan kasvisruokaan, joka koostui nauriista, juustoisesta punajuuriohratosta sekä metsäsienikastikkeesta. Annos oli mielestäni illalliskokonaisuuden ainoa osa, josta en saanut oikein otetta.
Kasvisannoksen kanssa joimme uusiseelantilaista Vinultran Little Beauty Pinot Noiria.
Erittäin kiva, tasapainoinen ja tyylikäs punkku joka tulvii punaista marjaisuutta sekä metsäisiä sävyjä.
Ennen siirtymistä varsinaiseen pääruokaan raikastimme suuta ihanan raikkaalla sorbetilla.
Pääruoaksi meille tarjoiltiin ihanan rapeaksi paistettua nierää.
Tässä vaiheessa illallista olin jo varsin täynnä, mutta onneksi jälkiruoalle on olemassa oma vatsansa.
Kauniissa ja raikkaan kirpakassa jälkiruoassa maistui suklaakakun kaverina mustaherukka.
Oiva päätös hienolle illalliselle.
Jälkiruoan kanssa nautimme vielä lasilliset Porto Cruz Tawny -portviiniä.
Aivan mieletön dinneri ihanassa miljöössä hyvien viinien kera. Synttärisankari oli varsin tyytyväinen. Ja pakko vielä mainita, että ihastuin kovin ravintolan käyttämiin persoonallisiin, luontohenkisiin Pentikin lautasiin, jotka toimivat hyvin lappilaisteemaan ja korostivat annosten esillepanoa.
Itse hotellihan oli varsin elegantti kokonaisuus, jota sopii suositella.
Hotellissa on yhteensä 141 huonetta – ja kukin kerros itsessään on sisustettu persoonallisesti teemoittain nimensä mukaisesti.
Yöpyisitkö mieluiten ruska, revontuli vai joulumaa-kerroksessa?
Lappilaista tunnelmaa oli tuotu hotellihuoneisiin juuri sopivasti ja oikealla tyylillä kokonaisilmeen ollessa ensisijaisesti viihtyisä ja ylellinen. Huoneemme kylppärin valtava kuvateos on rovaniemeläisen valokuvaaja Antti Kurolan käsialaa.
Lapland Hotels -ketjun taustalla on vahvat perheyritykset, ja hotellin palvelu oli mitä mainiointa:
aitoa, lämminhenkistä ja välitöntä.
Hotellin kerroksista on avarat näkymät ruokailutilaan. Ainiin, ja mikä parasta, aamupalalle ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan. Aamupalaa on tarjolla sunnuntaisin kello 13 saakka. Oi autuutta!
Hotellin aamupala oli oikein toimiva, monipuolinen ja raikas. Harmi vain, että olin vielä aamullakin täynnä edellisen illan syöpöttelystä. Lappilainen teema kantoi myös aamupalla. Emme voineet olla maistamatta porosta valmistettua mustaa makkaraa.
Ennen kotimatkaa poikkesimme vielä lounaalla supersuositussa Pizzeria Napolissa, joka on muuten Tampereen vanhin pizzeria! Saavuimme paikalle ilmeisen hyvään aikaan, sillä varsin pian istuuduttuamme alas, jono nälkäisistä asiakkaista ylettyi pitkälle ulko-ovelle sakka.
Vaikka menu oli ehkäpä pisin koskaan näkemäni, oli valinta helppo.
Jättikatkiksia, lohta, mascarponejuustoa ja rucolaa – nam!
Lasiin solahti Parés Baltàn Blanc de Pacs biodynaamista valkkaria.
