Ravintolakerho kokoontui tällä viikolla Kalevankadulla sijaitsevassa Passiossa, jota luotsaa keittiömestari Jesse Vottonen sekä ravintoloitsija Jussi Hukkanen. Astelin ravintolaan ilman sen kummempia ennakko-odotuksia. Tiesin ravintolan tyylistä sen verran, että tiedossa olisi pieniä ja sieviä annoksia fine dining-hengessä.
Ravintolan menu on simppeli, ja se teki valintaprosessin helpoksi. Lukeudun nimittäin niihin, jotka vakoilevat menun ravintolan verkkosivuilta jo etukäteen ja vielä paikan päällä arvon tovin jos toisen lopullisen ruokavalintani kanssa. Passiossa on tarjolla kolmen ja viiden ruokalajin menut sekä päivän kala-, liha-, ja kasvispääruoat jälkiruokaa unohtamatta. Annokset koostetaan pitkälti sesongin ja päivän raaka-aineinevalikoimaa hyväksikäyttäen. Juomapuolella Passio panostaa eurooppalaisen viinivalikoiman lisäksi oman olutmestarin tekemiin käsityöläisoluisiin, joita voi nautiskella läpi aterian.
Pöytäseurueemme valitsi yhdessä tuumin kolmen ruokalajin menun, joka osoittautuikin itseasiassa viiden ruokalajin kokonaisuudeksi keittiön tervehdyksen sekä ylimääräisen jälkiruoan kera. Hintaa kokonaisuudelle kertyi 49€.
Tarjoilija vinkkasi meille annosten koostuvan skandinaavisista ja puhtaista mauista pitäen sisällään sekä kalaa että lihaa. Ruoka-aine rajoitteet luvattiin ottaa huomioon kunkin kohdalla, sillä seurueeseemme kuului sekä raskaana oleva, että gluteenille herkkä henkilö. Salaa mielessäni hieman pelkäsin, ettei ruokavalinnat menisi välttämättä kohdallani ihan nappiin sikäli kun tiedossa ei ollut mitä tuleman pitää.

Keittiön tervehdys sai pöytäseurueen kehumaan annosta kilpaa. Peuraa ryyditti ihastuttavan makea lanttu lisukkeineen. Maistettuani annosta pelkoni menun tulevia ruoka-annoksia kohtaan hälveni täysin. Lisää tällaista täydellisyyttä, kiitos!
 Keittiön tervehdys – peuraa ja lanttua.

Varsinainen alkupala oli kaunis kuin maalaus, ja mielestäni se olisi voinut olla ulkonäkönsä puolesta jälkiruoka. Vai mitä sanotte?  Siikatartarin kera annoksessa esitti pääroolia etikkainen silakka monipuolisine lisukkeineen. Annos oli napakymppi niin ulkonäkönsä, kuin makujensakin puolesta. Tässä vaiheessa lienee aiheellista tunnustaa, että olen hiljaa sisäisesti ajatellut, ettei pienet ja fiinit ”piperrysannokset” ole minua varten, ja olen ravintolavalinnoissani pääasiallisesti suosinut hieman rouheampaa linjaa. Vaan Passio sai minut kääntämään kelkkani lennosta. Uskomattoman hyviä toisiinsa sopivia makuliittoja moninaisine vivahteineen.
Pääruoaksi tarjoiltiin naudan marmorifilettä paahdettujen juuresten sekä bearnaise-kastikkeen kera. Hyvin klassista, ja silti ah-niin-toimivaa. Täytyy mainita, että ravintolan annokset eivät ole pikkuriikkisen pieniä, vaan mukavan kokoisia, joilla lupaan nälän lähtevän.
 Alkupala – siikatartar silakkaan kääräistynä lisukkeiden kera.
 
 
 Naudan marmorifilettä paahdetuilla juureksilla ja bearnaise-kastikkeella.
 
Yllätyin erittäin positiivisesti menuun kuuluneesta ylimääräisestä jälkiruoasta, jossa maistui sitruunainen kakku sekä jumalainen samppanjavaahto. Oikeastaan menu olisi ollut täydellinen jo tässä kohtaa, mutta jalat alta vei lopuksi vielä vadelmapannacotta praliinisorbetilla sekä suklaakompoteilla. 
Passio oli erittäin hyvä kokemus, ja suosittelen ravintolaa erityisesti mainion hinta-laatusuhteensa ansiosta. Tarjoilu oli rentoa ja nopeaa enkä malta päästä sinne uudelleen. Ei pahaa sanottavaa koko ravintolasta. Ruokarajoitteet otettiin huomioon hienosti, ja vieruskavereiden annokset näyttivät herkullisilta.
 Ensimmäinen jälkiruoka, sitruunakakkua samppanjavaahdolla.
Varsinainen jälkiruoka – vadelmapannacotta praliinisorbetilla.

Passiota suosittelee myös Avaruusasema.
11 tammikuun, 2015
6 Kommenttia