Siskoni lähetti minulle viikonloppuna miehensä mukana jättikasan raparperia. Voi kun minullakin olisi pihamaa, josta saisi käydä tarpeen tullen nappaamassa varsia erilaisiin herkkuihin. Olen tehnyt jo tämän alkukesän aikana kahta erilaista raparperipiirakkaa sekä raparperi-mansikkakiisseliä. Tämä säkki päätyi pilkottuna pakkaseen loppukesän varalle. Raparperin kuori on yleensä alkukesästä niin ohkainen, ettei sitä välttämättä tarvitse edes kuoria.
Tällä viikolla tiesin parin ystäväni tulevan kylään, siispä tein maailman nopeimman raparperipiirakan.
Raparperipiirakka
Pohja:
1 myllyn paras murotaikinapohja
Täyte:
5 dl raparperia
1 prk smetanaa
1 dl maitoa
1 dl sokeria
1 kananmuna
Painele sulanut pohja tasaisesti piirakkavuoalle. Sekoita smetana, maito, sokeri ja kanamuna kulhossa. Kaada seos piirakkapohjan päälle ja lopuksi ripottele raparperinpalat seoksen päälle. Paista n. 200 asteessa 30-40min. Tarjoile vaniljajäätelön kera. (Raparperi sisältää oksitosiinia, joka heikentää kalsiumin imeytymistä – siksi olisi hyvä muistaa aina syödä raparperin kera jotain maitotuotetta esim. rahkaa, kermavaahtoa, jäätelöä tms.)
Ja tuomisiksi sain pioneja.
Herkullista, minä niin pidän raparperin kirpakasta mausta. Ostin juuri tänään mansikoita josko sekottelis niistä raparperin kanssa kiisselin huomenissa.
Kiitos kommentista Tupu! Sanoppa muuta, raparperi on ihan parasta. Ystäväni mummi teki meille pari kesää sitten sellaista raparperi-riisi jälkiruokaa, joka oli ihanaa. Ilmeisesti siis tehty ihan riisipuuropohjaan, johon oli lisätty raparperia ja keitetty pitkään. Tätä syötiin maidon kanssa. Pakko yrittää saada se resepti itselle kokeiltavaksi.
Ei raparperi sentään oksitosiinia (hormoni!) sisällä, vaan oksaalihappoa 😉
Totta, että oksaalihappoa on raparperissa. Ja oksaalihappomolekyyli sitoo kalsiumatomin. Mutta siitä ei ole haittaa, vaikkei just silloin, kun vetää piirakkaa, saisikaan maitoa tms., jos maidon/kalsiumin saanti muutoin on kohdallaan. Ei joka aterialla tarvitse saada isoa kasaa kalsiumia.